perjantai 30. maaliskuuta 2018

Brittenin kannanotto seksuaaliseen väkivaltaan


29.3.2018 Benjamin Brittenin ooppera The Rape of Lucretia (Lucretian raiskaus) Aleksanterin teatterissa Helsingissä

Brittenin kamariooppera The Rape of Lucretia kantaesitettiin Glyndebournessa kesällä 1946. Ronald Duncanin libretto perustuu André Obeyn ranskankieliseen näytelmään. Sen pohjana puolestaan ovat historialliset tapahtumat 500-luvun alussa eKr., joista meille kertoo Ovidius Fastissaan. Suomessa oopperasta on käytetty myös häveliästä nimeä Lucretian ryöstö (mm. Kansallisoopperan produktio vuonna 1951).

Opera BOX on tuottanut Aleksanterin teatteriin ajankohtaisen esityksen - vaikka ohjelmistosta päätettäessä ei tietenkään ollut vielä mitään tietoa #metoo-kampanjasta. Ohjaaja Ville Saukkonen on tehnyt tyylikkään kokonaisuuden. Hän ei ole sortunut halpahenkisiin tai alleviivaaviin rinnastuksiin, vaan jättää mieleen nousevat kysymykset asiallisesti katsojan pohdittavaksi. Mitä kaikkea raiskaus tässä kertomuksessa edustaakaan ja miten oopperan kristillinen sisältö on ymmärrettävä?

Tuotannon roolitus on todella onnistunut. Teoksessa ovat suuressa osassa kertojat, Male Chorus ja Female Chorus, joiden epilogi aloittaa esityksen ja prologi rukouksineen päättää sen. Lasse Penttinen oli tehtävässään hieman epätasainen, mutta Hedvig Pauligin osuudessa ei ollut moitittavaa. Vikke Häkkinen oli luonnettaan oivallisesti ilmentänyt etruskiprinssi Tarquinius. Niklas Spångberg ja Riku Pelo olivat jämäkät roomalaiskenraalit Collatinus ja Junius. Collatinuksen vaimona Lucretiana esiintyi Liisa Viinanen, joka yllätti postitiivisesti sävykkäällä laulullaan. Katariina Heikkilä oli imettäjä Bianca ja Johanna Isokoski palvelustyttö Lucia. Aivan oopperan lopussa näyttämölle saapuneen lapsen roolissa oli Uuna Pelo.

Jonas Rannila johti Kamariorkesteri Ariadnea, ja lopputulos oli jälleen kerran aivan erinomainen. Erityisesti puupuhaltajille on annettava kehuja, mutta kyllä jousetkin tekivät laatutyötä. Esityksen lavastus ja puvustus olivat Hanna Hakkaraisen suunnittelemat. Pienillä resursseilla saatiin aikaan ihan kelvollinen lopputulos, vaikka pelkistetty näyttämökuva aluksi hieman oudoksuttikin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti