Pyhäinpäivän Requiem ynnä muuta

31.10.2020 Mikkelin kaupunginorkesteri ja Luminos Ensemble, joht. Erkki Lasonpalo, sol. Helena Juntunen, sopraano & Juha Kotilainen, baritoni Mikaelissa Mikkelissä

Pyhäinpäivän iltana pistäydyin Mikkelissä, jossa paikallinen kaupunginorkesteri tarjosi laulumusiikin ystäville erinomaisen konsertin. Toiseksi solistiksi ilmoitettu Tuuli Lindeberg oli vaihtunut Helena Juntuseksi (mistä en ollut lainkaan pahoillani) ja ohjelmaa oli tästä johtuen muutettu hieman.

Illan pääteoksen kuorona toiminut Luminos Ensemble sai alkuun pari omaakin numeroa: Gabriel Faurén Pavane ja Cantique de Jean Racine. En voinut kuin hämmästellä tämän neljäntoista naislaulajan kokoonpanon laadukkuutta. Erittäin korkeatasoinen ja ammattitasoinen kuoro, jonka laulussa todella kuului äänenmuodostuksen eteen tehty pitkäjänteinen työ. Hienoa!

Juha Kotilaisen soolonumeroina kuultiin Samuel Barberin Dover Beach ja Jules Massenet'n Élégie. Helena Juntunen esitti kolme kappaletta: Lili Boulangerin Pie Jesu, Einojuhani Rautavaaran Sydämeni laulu sekä Armas Järnefeltin Berceuse, jonka Juntunen lauloi taivaallisen kauniina vokaliisina. Viimeksi mainittu korvasi ohjelmaan painetun Debussyn Berceusen. Kiitokset myös Järnefeltiä sielukkaasti soittaneelle sellisti Yrjö Pulkkiselle!

Väliajan jälkeen oli vuorossa Faurén Requiem d-molli. Se on melkeinpä kuoroteos, sillä solisteilla on laulettavaa kovin vähän. Kokonaisuus oli rauhoittava, kontrolloitu ja hyvin Erkki Lasonpalon hallinnassa. Mikaelin saliin oli rakennettu Mixtuur-virtuaaliurut, joiden muhkeasta soinnista saatiin esimakua jo konsertin alkupuoliskolla. Requiemiin ne sopivat kuin nenä päähän ja Markku Hietaharju oli urkurina mies paikallaan. Hän toimii päätyönään Turun tuomiokirkkoseurakunnan urkurina.

Rautaisannos Bachin motetteja

30.10.2020 Cantores Minores ja Suomalaisen barokkiorkesterin soitinyhtye, joht. Hannu Norjanen Helsingin tuomiokirkossa

Cantores Minoresin motettikonserttiin oli myynnissä vain sata lippua, joten ei ollut ihme että Helsingin tuomiokirkon vähät paikat myytiin jo ennalta loppuun. Ohjelmassa oli peräti viisi J. S. Bachin motettia, joilla on teosluettelossa peräkkäiset numerot. Esitysjärjestys oli seuraava: Komm, Jesu, komm (BWV 229), Singet dem Herrn ein neues Lied (BWV 225), Fürchte dich nicht, ich bin bei dir (BWV 228), Der Geist hilft unsrer Schwachheit auf (BWV 226) sekä Jesu, meine Freude (BWV 227).

Kuoron ohella esityksessä oli mukana pieni yhtye Suomalaisen barokkiorkesterin soittajia: viulistit Minna Kangas ja Anne Pekkala, sellisti Louna Hosia, kontrabasisti Petri Ainali sekä urkuri Anna-Maaria Oramo. Pieni kokoonpano riitti mainiosti ja täydensi kappaleet tasapainoisiksi kokonaisuuksiksi. Konsertin pätevänä johtajana toimi tietenkin Hannu Norjanen.

Jopa oli loistava tapa viettää iltaa! Kuoro lauloi kuin unelma – niin puhtaasti, yhtenäisesti ja täsmällisesti johtajaansa seuraten. Bachin jumalaiset sävelet täyttivät kirkon, eikä akustiikka tällä kertaa puurouttanut sointia lainkaan. Vaikuttavimmillaan Cantores Minores oli muutamien tuttujen koraalisävelmien parissa, ne menivät suoraan luihin ja ytimiin.

Pieni laulullinen yllätys

27.10.2020 Nathalia Hyvärinen Kanerva, sopraano & Reetta Järä, piano Sellosalissa Espoossa

Sellosalin lämpiön matineakonsertissa kuultiin tällä kertaa lied- tai ainakin laulumusiikkia. Suomalaisia ja ranskalaisia kappaleita esittivät sopraano Nathalia Hyvärinen Kanerva ja pianisti Reetta Järä.

Sibeliuksella aloitettiin, mutta kappaleet eivät olleet säveltäjänsä suurimpia hittejä: Soluppgång ja Dolce far niente. Aarre Merikannolta oli valittu mukaan Kesäyö, Kehtolaulu ja Keinutan kaikua.

Debussyn tuotannosta kuulimme kappaleet Fantoches, Chevaux de bois ja Beau soir. Madetojan lauluja edustivat Romance sans paroles, Lintu sininen sekä Tule kanssani. Konsertin päätti Ravelin sarja Cinq mélodies populaires grecques.

Olin positiivisesti yllättynyt duon tekemisen tasokkuudesta. Hyvärinen Kanervalla (ai että kun riepoo tällainen kirjoitusasu!) oli paketti aika lailla kasassa; esityksiin osui vain muutamia pieniä teknisiä haasteita tai lipsahduksia. Hänen ranskastaan sai kohtuullisen hyvin selvää ja useimpien kappaleiden sisältö välittyi myös muun kuin sanallisen ilmaisun tasolla. Järä oli osaava, varmaotteinen ja ilmaisukykyinen lied-pianisti, joka tuki kumppaniaan hyvin.

Suuruuden äärellä

25.10.2020 Helsingin Barokkiorkesteri ja solistit, joht. Aapo Häkkinen Musiikkitalossa Helsingissä

HeBO:n Vanhan musiikin sarjan lokakuun konsertin ohjelmassa piti olla Schumannin Genoveva-ooppera. Esitys jouduttiin siirtämään ensi vuodelle, mutta onneksi tilalle saatiin hieno, joskaan ei yhtä harvinainen teos: Johann Sebastian Bachin Missa BWV 232, joka tunnetaan yleisesti H-mollimessuna.

Tällä kertaa en käytä palstatilaa teoksen itsensä ihmettelyyn – sitä tein jonkin verran kuullessani messun viimeksi kolme vuotta sitten (ks. https://oopperaa.blogspot.com/2017/11/h-mollimessu-teki-hyvaa-2.html). Totean vain lyhyesti, että päädyin jälleen hämmästelemään sitä, miten Bach kykeni rakentamaan näin vaikuttavan synteesin ja läpileikkauksen huikeasta kirkollisen vokaalimusiikin tuotannostaan.

Helsingin Barokkiorkesteri esitti H-mollimessun ilman kuoroa, joten laulusolistit (10 kpl) vastasivat kaikista vokaaliosuuksista. Lavalla olivat sopraanot Carolyn Sampson, Sophie Junker, Kristen Witmer ja Lauren Armishaw, mezzosopraanot Sophie Harmsen (korvasi ennakkotiedoissa mainitun Vesselina Kasarovan) ja Jennifer Gleinig, tenorit Andrew Staples ja Hugo Hymas, baritoni Johannes Weisser ja basso Cornelius Uhle. Monet heistä ovat esiintyneet HeBO:n kanssa ennenkin ja lähes kaikki loput olivat minulle tuttuja ulkomaisista konserteista tai oopperaesityksistä. Muutama solisti jopa osui konserttipäivän aamuna kanssani samalle hotelliaamiaiselle!

Esitys oli minulle täyden kympin arvoinen. Aapo Häkkinen oli taas kerran vauhdissa ja johti koneistoaan antaumuksella, mukana laulaen. Bachin musiikki soi taivaallisen kauniina, sävykkäänä ja värikkäänä sekä alati vaihtelevana. Erityisiä kehuja annan hivelevän hienoista huilusooloista, pätevästä continuo-soitosta, viulusektioiden yhtenäisyydestä ja ennen kaikkea jokaisen muusikon tunnelatauksesta, joka kuului soitossa. Eikä sovi unohtaa laulusolisteja, jotka kruunasivat kokonaisuuden. Heistä jokainen suoriutui mahtavasti – kuulimme ensiluokkaista, korkean kansainvälisen tason laulamista.

Öisissä tunnelmissa

23.10.2020 VocalEspoon lauluyhtye & Emil Holmström, piano Balderin salissa Helsingissä

Päädyin kuuntelemaan VocalEspoo-festivaalin ohjelmasta toisenkin konsertin, joka tarjoiltiin vain harvoille ja valituille (siis pienelle yleisölle) Balderin salissa. Esiintymässä oli sama lauluyhtye, jota kuulin edellisviikolla Espoon tuomiokirkossa. Tosin sopraano Tuuli Lindebergin, mezzosopraano Elli Vallinojan, tenori Simo Mäkisen sekä baritonien Teppo Lampela ja Sampo Haapaniemi muodostamaa ensemblea täydensi nyt festivaalin taiteellinen johtaja, tenori Taavi Oramo.

Useimmille meistä ensimmäinen mielikuva lied-esityksestä on pianistin ja laulajan muodostama duo – sellaisiahan konserteissa yleensä tapaa. Termi 'yksinlaulu' on suorastaan typerä, sillä se mitätöi pianistin osuuden ja merkityksen kokonaisuuden osana. Tyypillisen duon ylivallassa unohtuu kovin helposti, että liedejä on kirjoitettu muillekin instrumenteille, myös orkesterisäestyksellisiä liedejä on koko joukko ja löytyy niitä useammalle soololaulajallekin.

Tämän Tuuli Lindebergin suunnitteleman konsertin ohjelmassa nostettiin keskiöön em. seikoista viimeinen. Kuulimme yö-teemaisia liedejä kahden–neljän sooloäänen kokoonpanojen esittämänä, ja oli parissa kappaleessa peräti viisi laulajaa äänessä.

Schumannin sarja Spanisches Liederspiel oli ohjelmassa keskeinen, sillä siitä kuultiin konsertin ylimääräinen numero mukaan lukien neljä osaa. Muita säveltäjänimiä olivat Johannes Brahms, Carl Loewe, Peter Cornelius, Max Reger, Josef Rheinberger, Fanny Mendelssohn ja tietysti Franz Schubert.

Ohjelma oli erityinen ja mielenkiintoinen – ja useampi kappale oli kutkuttavasti minulle ennestään tuntematon. Schubertin hauska Der Hochzeitsbraten oli varsinainen namupala ja melkein kuin pieni näyttämöteos. Rheinbergerin Die Fasserfee lumosi erikoisella tunnelmallaan ja Regerin Nachtlied kuultiin ainoana numerona ilman pianosäestystä, siis a cappella.

Kaikki laulajat ansaitsevat kehuja ja kiitoksia, samoin kuin pianisti Emil Holmström. Hän soitti vuoden 1882 Bösendorferiaan, jonka pehmeä sointi loi saliin aivan oman tunnelmansa.

Ylen tallenne konsertista löytyy Areenasta: https://areena.yle.fi/audio/1-50609506.

Parsifal säväytti urkusäestyksellä

21.10.2020 Richard Wagnerin ooppera Parsifal Kustaa Aadolfin kirkossa Eurajoella

Vuonna 1803 käyttöön vihitty Eurajoen Kustaa Aadolfin kirkko on jo neljäs kirkkorakennus samalla paikalla. Arvokas vanha puukirkko sai tänä vuonna uudet urut, jotka ovat rakennuksen kolmannet. Nämä Porthan-urut ovat tyylillisesti ja soinnillisesti mielenkiintoinen hybridi: esikuvana on ollut kuuluisan Gottfried Silbermannin rakentamien myöhäisbarokin urkujen tyyli, jota on täydennetty Friedrich Ladegastin myöhempien saksalais-romanttisten soittimien piirteillä. Porthan-uruissa on hienosti säilytetty ensimmäisten urkujen fasadi 1800-luvun lopulta (tosin sitä jouduttiin hieman laajentamaan).

Eurajoki Bel Canto -festivaali peruuntui kesäkuussa, mutta taiteelliset johtajat Mika Kares ja Erik Rousi ohjelmoivat syyspuolelle sarjan konsertteja. Niiden ehdoton huipennus koettiin nyt lokakuun lopulla, kun Wagnerin Parsifal toteutettiin konserttiversiona urkusäestyksellä.

Esityksessä lauloivat Tuomas Katajala (Parsifal), Tuija Knihtilä (Kundry), Mika Kares (Gurnemanz), Erik Rousi (Amfortas), Samuli Takkula (Klingsor), Markus Suihkonen (Titurel, 2. Graalin ritari) ja Kalle Virtanen (1. Graalin ritari, Knaappi).

Solistiluettelo on vakuuttava ja sisältää monia kansainvälistä uraa tekeviä kärkinimiämme. Ei ollutkaan yllätys, että laulullisesti koko esitys oli vahva ja tasapainoinen, vaikka monet tekivätkin tässä konsertissa roolidebyyttinsä. Kares hallitsi ilmatilaa jyhkeällä bassollaan ja ensiluokkaisia olivat myös Knihtilä ja Katajala. Tässäpä oli Kundry, jonka äänestä ja ilmaisusta löytyi kaikkea mitä tarvittiin! Rousilla oli ensimmäisen näytöksen alussa vähän vireongelmia, mutta myöhemmin laulu sujui loistavasti. Suihkonen pärjäsi tasaisen varmasti, mutta Virtasen suoritus ei aina ollut ihan kollegojen tasolla. Minulle illan yllättäjä oli Takkula, joka lauloi Klingsorina huikean hienosti. Ilman muuta paras esiintyminen, mitä olen häneltä kuullut!

Ilpo Laspas taituroi urkujen ääressä uskomattoman kolmen ja puolen tunnin urakan. Aika mukavasti uuden soittimen tyyli ja äänikerrat taipuivat Wagner-ilmaisuun. Kokonaisuus oli vaikuttava ja Laspas taisi nauttia koko rahan edestä. Jokusen kerran lipsahtaneet väärät äänet eivät oikeastaan haitanneet lainkaan. Laspas käytti monipuolisesti urkujen mahdollisuuksia esimerkiksi dynamiikan suhteen ja kiinnitin toisinaan huomiota nokkeliin rekisteröinteihin varsinkin kolmannessa näytöksessä.

Ilta oli hieno kokemus ja kovista kirkonpenkeistäkin selvittiin hengissä. Värivalojen käyttö oli kiva lisä – tosin kirkkosalissa oli silti niin hämärää, että libreton seuraaminen meni tihrustamiseksi. Kuorin seinille ja kattoon heijastettiin solisteista tuhruista ja levottomasti poukkoillutta kuvaa, jota en osannut arvostaa. Täysin turhaa oli se...

Nymfejä ja paimenia

18.10.2020 VocalEspoon lauluyhtye & Ensemble Nylandia Espoon tuomiokirkossa

VocalEspoo-festivaali tarjosi konsertillisen varhaisbarokin ajan (so. 1600-luvun alkupuolen) italialaista madrigaalitaidetta. Saimme ekspressiivistä ja rakkaudentäyteistä paimenlyriikkaa, kuten ohjelman suunnitellut Tuuli Lindeberg oli käsiohjelmaan asian muotoillut. Esiintymässä oli lauluyhtye, jonka muodostivat sopraano Tuuli Lindeberg, mezzosopraano Elli Vallinoja, tenorit Simo Mäkinen ja Teppo Lampela sekä baritoni Sampo Haapaniemi. Säestyksestä vastasi Ensemble Nylandian pieni kokoonpano: Anna Pulakka (barokkisello), Matias Häkkinen (cembalo) sekä Olli Hyyrynen (arkkiluuttu ja barokkikitara).

Ohjelman keskiössä oli Claudio Monteverdi, kuinkas muuten. Pääasiassa hänen myöhemmistä madrigaalikirjoistaan peräisin olevat teokset soivat tunnelmallisessa Espoon tuomiokirkossa hivelevän kauniina. Lauluyhtyeen jäsenten äänet ja ilmaisu sopivat saumattomasti yhteen ja kokonaisuudet toimivat kirkon akustiikassa erinomaisesti. Konsertissa kuultiin madrigaalit myös muutamalta vähemmän kuuluisalta säveltäjältä, nimittäin Sigismondo d'Indialta, Giovanni Rovettalta ja Michelangelo Rossilta. Benedetto Ferrarin vauhdikas ja rytmikäs Amanti, io vi sò dire nousi yhdeksi suosikikseni, jonka Lindeberg taituroi soolonumeronaan uskomattoman hienosti. Monteverdin oopperasta Poppean kruunaus kuultiin Arnaltan aaria, jonka lauloi omana soolonaan Elli Vallinoja. Hän ei ole varsinaisesti profiloitunut vanhan musiikin esittäjänä, mutta tässä konsertissa saatiin vahva näyttö siitä, että tämäkin puoli sujuu loistavasti.

Myöhempi lisäys: Ylen tallenne konsertista löytyy Areenasta: https://areena.yle.fi/audio/1-50609507.