Voi pojat, mikä Fidelio!

11.1.2018 Ludwig van Beethovenin ooppera Fidelio Musiikkitalossa Helsingissä

Beethovenin ainoa ooppera Fidelio ei kuulu erityisiin suosikkeihini, vaikka siinä onkin upeaa musiikkia ja jokseenkin kiinnostava juoni. Varhaisemmat Leonore-versiot eivät menestyneet, ja säveltäjä muokkasikin oopperaansa useita kertoja ennen kuin nykymuotoinen Fidelio oli valmis. Radion sinfoniaorkesterin Beethoven-festivaalille oli toteutettu teoksesta mukavan erilainen produktio, joka osui ja upposi meikäläiseen aivan täysillä. Olipa mahtava ilta!

Oopperan tylsähköt puheosuudet oli karsittu kokonaan pois ja niiden tilalla esitettiin Jussi Nikkilän käsikirjoittamana ja ohjaamana Beethovenin viimeiset sanat -näytelmä. Pidin lopputuloksesta ja näytelmän huumorista kovasti. Oli mielenkiintoista seurata Beethovenia näytelleen Esko Salmisen eläytymistä valkokankailta, joille heijastettiin kameroiden lähikuvaa livenä. Päähenkilön mielialojen muuttuminen näytelmän edetessä muodosti hienon kaaren, jota sisäkkö Rosalieta näytellyt Kati Outinen täydensi omalta osaltaan. Valkokankailla nähtiin myös videoinserttejä, jotka oli kuulemma kuvattu Latviassa kesällä 2017.

Mielestäni produktion ainoa heikkous oli se, että näytelmä keskeytti musiikin toisinaan hyvin pitkäksi ajaksi. Näin ollen oopperan vähäkin eheys oli koetuksella, mutta itse kestin tämän kyllä. RSO oli Hannu Linnun johdolla aivan liekeissä ja soiton energisyys välittyi katsomoon saakka huumaavana. Musiikkitalon Kuoro teki Jani Sivénin valmentamana hyvää työtä sekin.

Myös esityksen solistit ansaitsevat suitsutusta. Harmillisesti Johanna Rusanen-Kartano oli sairastunut, mutta onneksi korvaavaksi Leonoreksi saatiin pikahälytyksellä Erika Sunnegårdh. Oi mikä esitys häneltä! Florestanina laulanut Russell Thomas oli minulle uusi tuttavuus, jonka huikea tenoriääni vei toisen näytöksen alussa aivan mukanaan. Olisipa hienoa kuulla häntä vaikka Verdin Otellona! Roccona teki perushyvän suorituksen Robert Gleadow ja Malin Christensson oli viehättävä Marzellina. Lavalla oli myös kotimaisten mieslaulajien kärkikaartia: Tommi Hakala pirullisena Pizarrona, Jussi Myllys hienosti laulaneena Jaquinona ja Arttu Kataja vakaana Fernandona. Solistien tyylikäs puvustus oli kiva lisä esitykseen.