Händeliä sodassa ja rakkaudessa

24.1.2018 Georg Friedrich Händelin ooppera Publio Cornelio Scipione Theater an der Wienissä

Händel sävelsi Scipionen Lontoossa, jossa se myös kantaesitettiin maaliskuussa 1726. Tässä oopperassa liikutaan - yllätys, yllätys - sodan ja rakkauden antiikkisessa maailmassa. Tapahtumat sijoittuvat Hispanian Carthago Novaan (nyk. Espanjan kaakkoisrannikolla sijaitseva Cartagena), jonka Rooman armeija valloitti karthagolaisilta osana toista puunilaissotaa vuonna 209 eKr. Armeijan päällikkönä oli Publio Cornelio Scipione, joka löi vuosia myöhemmin Karthagon lähellä Hannibalin joukot sodan ratkaisseessa taistelussa. Hänet tunnetaan tämän vuoksi lisänimellä Africanus.

En ollut kuullut Scipionea aiemmin, joten Theater an der Wienin konserttiesityskin oli oikein tervetullut. Musiikillisesti ooppera ei todellakaan ole Händelin hienoimpia, mutta mielellään sen kuunteli kun esitys osui olemaan näinkin hyvä. Armonia Atenea -orkesteria johti Markellos Chryssicos, joka hallitsi tehtävänsä erinomaisesti. Soitto oli tasapainoista sekä hienosti tunteita ja tunnelmia korostavaa.

Solisteista minuun teki ehkä suurimman vaikutuksen espanjalainen (vai pitäisikö sanoa katalonialainen) kontratenori Xavier Sabata. Hän eläytyi Lucejon osaan loistavasti ja moni aaria, esimerkiksi toisen näytöksen Cedo a Roma, oli mykistävän hieno. Eikä moittimista ollut toisessakaan kontratenorissa, ukrainalaisessa Yuriy Mynenkossa. Hän lauloi Scipionen osan. Kreikkalaissopraano Myrtò Papatanasiu oli säteilevä Berenice, joka teki esimerkiksi Scoglio d'immota fronte -aariassa selvää Händelin huikeista korukuvioista. Venäläinen sopraano Dilyara Idrisova oli tyttömäinen Armira ja unkarilainen nuori tenori György Hanczar oli kaunisääninen, mutta kovin vaisu Lelio. Venäläinen bassobaritoni Pavel Kudinov pääsi Ernandona lavalle vasta kolmannessa näytöksessä. Hän lauloi ainoan aariansa erittäin vakuuttavasti ja komeasti.