lauantai 27. tammikuuta 2018

Taas kerran oopperaohjaus yli ymmärrykseni


26.1.2018 Nikolai Rimski-Korsakovin ooppera Sadko Slovenské národné divadlossa Bratislavassa

Bratislava sijaitsee kätevästi vain noin tunnin junamatkan päässä Wienistä. Slovakian kansallisteatterin uudella näyttämöllä ensi-iltansa tänään saanut Sadko oli oikein hyvä syy tehdä tuo matka. Kyseessä on säveltäjän seitsemäs ooppera, jonka hän teki kypsässä 50 vuoden iässä vuosina 1894-95. Sadko osoittautui muutamiin aiemmin näkemiini Rimski-Korsakovin oopperoihin verrattuna musiikillisesti kiinnostavammaksi ja mehukkaammin orkestroiduksi. Orkesteri oli erinomaisen eläytyvä ja tarkkavaistoinen Rastislav Štúrin johdolla ja kuorokin hämmästytti tasokkuudellaan.

Mutta eipä tullut kolmen tähden elämystä tästäkään esityksestä - kiitos ohjaaja Daniel Kramerin. 1100-luvun Novgorodista oli siirrytty epämääräiseen aikaan ja paikkaan, mitä sinänsä en ihmettele - modernisointi on ehkä ainoa järkevä vaihtoehto tämän oopperan tekemiseen nykyaikana. Mutta lopputulos oli todella hämärä ja jäsentymätön eikä siinä tuntunut olevan mitään tolkkua tai kiinnekohtia. Ja samaa omituisuutta tarjoili Anette Murschetzin lavastus: Lava oli peitetty hiekkakerroksella ja sen lisäksi näyttämön yllä roikkui suuri kalteva valkokangas. Sille heijastettu video poukkoili aivan käsittämättömällä tavalla: jalkapallo-ottelua, TV:n matkailumainoksia, pomppivaa animaatiopenistä, sotakuvastoa ja Tom & Jerry -piirrettyä, noin esimerkiksi. Huh huh. Muuna lavastuksena oli mm. sohvia ja nojatuoleja, joita kuorolaiset rahtasivat jossain vaiheessa näyttämön täyteen. Constance Hoffmanin puvustus ei sentään ollut yhtä käsittämätön; esimerkiksi naiskuoron joutsenasut olivat erittäin kauniit.

Lähes kaikki solistit onnistuivat osuuksissaan. Pidin eniten Sadkon vaimon Lyubavan roolin tehneestä mezzosopraano Monika Fabianovásta. Hänellä oli tavattoman kaunisvärinen ja sävykäs ääni sekä varma tekniikka. Sadkon osassa nähty Michal Lehotský oli hieman epätasainen, mutta parhaimmillaan oikein mainio tenori. Basso Peter Mikuláš oli vaikuttava Meren kuningas ja Ľubica Vargicová hänen viehättävä tyttärensä Volchovna. Pienempien osien esittäjistä nostan esille baritoni Aleš Jenisin, joka säväytti venetsialaisena kauppiaana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti