Wagnerin unohdettu komedia

12.6.2016 Richard Wagnerin ooppera Das Liebesverbot oder die Novize von Palermo Oper Leipzigissa

Wagnerin ensimmäinen ooppera Die Hochzeit (suom. Häät) jäi keskeneräiseksi ja toisella oopperalla, eli Das Liebesverbotilla (suom. Lemmenkielto), oli muuten vaan huono kohtalo: Vuonna 1834 sävelletty ooppera sai ensi-iltansa Magdeburgissa pari vuotta myöhemmin säveltäjän itsensä johtamana. Kantaesitys meni aivan poskelleen ja toinen esitys jouduttiin perumaan kulisseissa syntyneen nyrkkitappelun vuoksi. Oopperaa ei esitetty enää koskaan Wagnerin elinaikana - eikä se järin usein ole päässyt näyttämölle myöhemminkään.

Säveltäjän kirjoittama libretto perustuu Shakespearen näytelmään Measure for Measure. Ooppera on toinen Wagnerin kahdesta "komediasta"; se tunnetumpi on tietenkin Nürnbergin mestarilaulajat. Tässä Liebesverbotissa on kyllä koomisia aineksia ja sisältöä monin verroin enemmän kuin Mestarilaulajissa, ainakin jos ohjaaja ne oivaltaa ja nostaa esiin. Onneksi tässä tuotannossa Aron Stiehl oli kyllä oivaltanut. Kepeä ote lähenteli tai muistutti ajoittain jopa operettia! Jürgen Kirnerin lavastus ja osin myös Sven Bindseilin puvustus olivat vähän hämäriä, mutta ajoivat asiansa.

Oopperan musiikki oli mielenkiintoista, ikään kuin aluillaan olevaa Wagneria, josta oli tunnistettavissa monia säveltäjän myöhempiä tunnusmerkkejä. Robin Engelen johti muhevasti soittanutta Gewandhausorchesteria. Solisteista Reinhard Dornin (Brighella) ääni ei ollut lainkaan kunnossa ensimmäisessä näytöksessä. Tästä kuulutettiinkin väliajan jälkeen ja pyydettiin ymmärrystä asialle. Melkoisen epäammattimaista toimintaa tämän tason oopperatalolta! Miksi lavalle ei järjestetty varahenkilöä tai ainakin ongelmista olisi ollut syytä kertoa ennen esityksen alkamista. Sinänsä Dorn oli mainio koomikko ja esiintyjä, ikävä juttu että laulu ei vaan nyt luistanut.

Harmillisesti Tuomas Pursio ei ollut tänään lauluvuorossa Friedrichinä, vaan osan teki Mark Schnaible. Leipzigin oopperan solistikunnan suomalaismiehistä toinen, eli Dan Karlström, teki hyvää työtä Luziona. Paul McNamara oli teknisesti varma ja hyvä Claudio. Lydia Easley Isabellana oli erinomainen Wagner-sopraano, jolta löytyi äänivaroja. Magdalena Hinterdobler oli näyttävä ja kaunisääninen Dorella ja Anna Schoeck tyylikkäästi laulanut Mariana. Muissa rooleissa olivat Martin Petzold (Pontio Pilato), Maximilian Argmann (Antonio), Jürgen Kurth (Angelo) ja Sejong Chang (Danieli).