Sukuriitoja ja valtataistelua (ym.)

5.6.2016 G. F. Händelin ooppera Sosarme, re di Media Oper Hallessa

Händelin syntymäkaupungissa, Saksi-Anhaltin osavaltion suurimmassa kaupungissa Hallessa, järjestetään vuosittain säveltäjälle omistettu musiikkifestivaali. Viimeksi olin paikalla kesäkuussa 2014, joten nyt oli taas aika päästä Saalen rannalle. Vahvana vetovoimatekijänä oli se, että tämän vuoden ohjelmassa on peräti kaksi Händelin oopperaa, joita en ole nähnyt.

Näistä ensimmäisenä oli vuorossa Sosarme, re di Media. Ooppera sai kantaesityksensä Lontoossa vuonna 1732. Teos oli suuri menestys - sitä esitettiin 12 kertaa ja uudelleenlämmitettynä kolme kertaa pari vuotta myöhemmin. Sitten vierähtikin yli 200 vuotta, sillä seuraavan kerran oopperaa esitettiin vasta 1900-luvun puolivälissä! Tämän jälkeen produktioita on tehty muutamia, mutta harvinaisuudeksi Sosarmen voi ilman muuta edelleen lukea.

Hallessa oli saatu lavalle aivan pätevä ja toimiva tuotanto, jossa ei oikeastaan ollut heikkoja lenkkejä. Tuttu kapellimestari Bernhard Forck johti antaumuksella orkesteriaan, jonka soitto aivan hehkui värikylläisyyttä. Ohjaus ja lavastus oli itävaltalaisen Philipp Harnoncourtin, joka on keväällä kuolleen legendaarisen kapellimestarin ja vanhan musiikin liikkeen gurun Nikolaus Harnoncourtin poika. Selkeä ja jäsentynyt ohjaus sisälsi jänniä tehokeinoja ja oivalluksia, joista syntyi paikoin myös huumoria muutoin niin vakavaan tarinaan.

Nimiroolissa Sosarmena lauloi kontratenori Benno Schachtner. Haliate oli Robert Sellier ja hänen "sukukuntaansa" kuuluivat Elmira (Ines Lex), Erenice (Henriette Gödde), Argone (Michael Taylor), Melo (Julia Böhme) ja Altomaro (Ki-Hyun Park). Kauneinta barokkilaulua tuottivat mielestäni Lex, Gödde ja Böhme, eli naissolistit. Myös Schachtner suoriutui hyvin ja hänen erikoisensävyistä, heleää kontratenoriaan oli miellyttävä kuunnella.