Kirjeitä kuningattarelta

16.6.2016 Monica Groop, mezzosopraano, Tapio Tiitu, urut ja Ilmo Ranta, piano Espoon tuomiokirkossa

Urkuyö ja Aaria -festivaalin konsertti oli nimetty otsikolla Kirjeitä kuningattarelta, mikä oli viittaus yhteen ohjelmassa olleista teoksista.

Konsertti alkoi J. S. Bachin Sinfonialla D-duuri BWV 29. Tiitun sormet eivät tänään pysyneet ihan vauhdissa, vaan vääriä ääniä tuli luvattoman paljon. Avausnumeron jälkeen Groop lauloi urkusäestyksellä kolme kappaletta: alttoaarian Qui sedes ad dexteram Patris J. S. Bachin H-molli-messusta BWV 232, Edward Griegin kappaleen Ave Maris stella ja Antonín Dvořákin laulun Ein neues Lied sarjasta Raamatullisia lauluja.

Väliin Tiitu soitti kaksi minulle hyvinkin tuttua urkukappaletta: Théodore Duboisin Toccatan ja Joseph Bonnetin Caprice héroiquen. Nyt soitossa ei ollut suurempaa moitittavaa, vaan vauhdikkaat kappaleet sujuivat hyvin.

Konsertin jälkiosan laulut Groop esitti pianosäestyksellä Ilmo Rannan kanssa. Ensin kuultiin Robert Schumannin Heprealaisesta sarjasta laulu Mein Herz ist schwer. Tätä seurasi Schumannin viisiosainen Gedichte der Königin Maria Stuart. Ja lopuksi saman herran laulu Requiem.

Ohjelman päätti kolme laulua (nrot 1, 2 ja 6) Hector Berliozin sarjasta Le Nuit d'été. Ja mikä sopisikaan ajatuksellisesti paremmin ylimääräiseksi numeroksi kuin Yrjö Kilpisen Kesäyö!

Kyllä täytyy taas kehua Monica Groopin laulutaidetta - hänen ihanaa äänenväriään, hienoa tekniikkaa ja ääntämystä sekä ennen kaikkea tunteiden ja tunnelmien välityskykyä. Ilmo Rannan pianismi täydensi kappaleet oikeiksi taide-elämyksiksi. Illan hämyssä saattoi poistua kirkosta hyvin tyytyväisenä ja virkistyneenä.