Pieni operettiharvinaisuus Ulmissa

8.4.2016 Franz Lehárin operetti Schön ist die Welt Theater Ulmissa

Lehárin operetti Endlich allein kantaesitettiin Wienissä vuonna 1914. Sen uudistettu laitos Schön ist die Welt näki päivänvalon eli yleisön ensimmäistä kertaa Berliinissä vuonna 1930. Tämä kolminäytöksinen teos kestää ainoastaan noin tunnin ja vartin, ja on nykyisin melkoinen harvinaisuus näyttämölle pantuna.

Theater Ulmin pienelle kellarinäyttämölle (Podium) oli tuotettu operetista vaatimaton versio pianosäestyksellä. Benjamin Künzelin ohjaus sekä Mona Hapken lavasteet ja puvut olivat sinänsä toimivia ja oivaltavia. Ohjaaja oli keksinyt solisteille mielekästä ja tarinaan liittyvää tekemistä, niin ettei toimetonta pönöttämistä nähty lainkaan. Huumoria siroteltiin kohtauksiin juuri sopivasti, ilman väkisinväännettyjä vitsejä. Hömppäromaanin sivuilla etenevä tarina oli mainio oivallus. Lavasteissa viehätti mm. kirjan muotoon tehdyt taustat, joita vaihdettiin kuin sivua kääntämällä.

Produktion heikko lenkki olivat laulajat. Kaikki solistit olivat erinomaisia näyttelijöitä, mutta laulaminen jätti paljon toivomisen varaa. Kuinka ihmeessä talo on voinut kiinnittää solisteiksi tämän tasoista väkeä!? Annegretin osan esitti Theater Ulmin näyttelijäkuntaan kuuluva Ulla Willick, jolla oli ongelmia mm. nuotissa pysymisen kanssa. Kruununprinssi Georgin roolin tehnyt J. Emanuel Pichler oli varmaankin ottanut jokusen laulutunnin, mutta solidi tekniikka puuttui. Prinsessa Elisabethin osassa nähtiin Maria Rosendorfsky, jonka laulusta voisi ainoana lausua jotain positiivistakin. Evelyn Manja oli valju kreivi Karlowitsch ja Thorsten Sigurdsson Mercedes del Rossa. Sigurdsson kuuluu talon ensembleen, mutta teki enintään keskinkertaisen vaikutuksen. Kohtuullisen heikon musiikillisen annin kruunasi Alwina Meissnerin tasapaksu ja raskaalla otteella soitettu pianismi.