Kreikkalainen kärsimysnäytelmä

6.4.2016 Bohuslav Martinůn ooppera The Greek Passion Aalto-Theaterissa Essenissä

Tšekkiläinen Martinů sävelsi viimeisen oopperansa The Greek Passion vuosina 1954-1957. Suunniteltu ensi-ilta ROH Covent Gardenissa ei toteutunut, ja säveltäjä muokkasi teoksesta uuden version. Se kantaesitettiin vuonna 1961 Zürichissä pari vuotta Martinůn kuoleman jälkeen. Oopperan englanninkielinen libretto on säveltäjän itsensä käsialaa ja pohjautuu Nikos Kazantzakisin romaaniin.

Essenin Aalto-Theaterin produktio saa minulta kehuja ennen kaikkea ohjauksestaan. Olipa tyylikäs ja älyllinen, mutta leimallisen moderni ohjaus, jossa ei kuitenkaan sorruttu (Saksassa niin tyypillisiin) ylilyönteihin eikä tekotaiteelliseen roskaan. Kiitokset Jiři Heřman! Hänen ja Dragan Stojčevskin lavastus oli myös erinomainen. Näyttämön mahdollisuuksia ja liikkuvia osia käytettiin hyväksi monella tavalla, ja hienot yksityiskohdat (mm. vesiallas) elävöittivät kertomusta.

The Greek Passionissa oli myös ajankohtaista tematiikkaa pakolaiskysymyksen ympärillä. Turkkilaisten ahdistamien, kylästään paenneiden ihmisten hätä herkisti ja pakotti muodostamaan mielipiteen asiasta. Ohjaaja toi kantansa ilmi varsin selvästi, mutta ehkä lasten ruumiita ei olisi tarvinnut kanniskella lavalla asian alleviivaamiseksi. Kyllä me tajuttiin vähemmälläkin!

Tahtipuikkoa heilutti minulle monista oopperoista tuttu Tomáš Netopil. Ja hyvinpä heiluttikin - hänen käsittelyssään Martinůn musiikista ei voinut olla pitämättä. Kiitettävään suoritukseen ylsi myös oopperan suuri kuoro. Teoksessa oli lähes 20 solistitehtävää, joten en luettele tässä heidän nimiään. Yleisesti voi todeta tason olleen oikein hyvä. Jotain pientä moitittavaa parin laulajan suorituksesta löytyi, mutta enemmänkin olisi voitu panostaa englannin ääntämiseen. Monilla itäeurooppalaista alkuperää olevilla solisteilla oli suuria puutteita tässä suhteessa.