Donizettia puskafarssina

9.4.2016 Gaetano Donizettin ooppera Viva la mamma Theater Ulmissa

Donizetti on tunnettu kepeiden ja humorististen oopperoiden mestarina. Le convenienze teatrali, hänen yksinäytöksinen farsansa, esitettiin Napolissa 1827. Muutamaa vuotta myöhemmin (1831) esitettiin Milanossa teoksen uudistettu ja laajennettu kaksinäytöksinen versio nimellä Le convenienze ed inconvenienze teatrali. Lajityypiksi oli merkitty dramma giocoso.

Donizettin ooppera teki paluun ohjelmistoihin 1960-luvulla, jolloin siitä myös tehtiin useita erikielisiä sovituksia. Kenties tunnetuin on saksankielinen Viva la mamma, joka sai ensiesityksensä Münchenissä 1969.

Theater Ulmissa Viva la mamma sai hulvattoman, sanoisin jopa puskafarssimaisen tulkinnan. Ensimmäinen näytös vielä sinniteltiin läpi satunnaisten naurunpyrskähdysten voimin, mutta toisessa näytöksessä pankki räjähti ja yleisö nauroi ja ulvoi aivan estottomasti. Ohjaaja Andreas von Studnitz oli sijoittanut tapahtumat teatteriin, jossa harjoiteltiin Romulus und Ersilia - nimistä oopperaa. Eihän siitä meinannut tulla mitään, ennen kuin Mamma Agata purjehti paikalle ja pisti tuulemaan. Komiikkaa tehtiin kaikilla mahdollisilla keinoilla ja sitä oli annosteltu ohjaukseen suurella kauhalla, reilusti liioitellen.

Orkesterin soitto kuulosti Michael Weigerin komennossa usein jotenkin raskassoutuiselta ja kankealta - olisin kaivannut lisää Donizettille ominaista kepeyttä. Orkesteri oli sijoitettu näyttämön takaosaan, joten laulajilla ei ollut näköyhteyttä kapellimestariin kuin yhden monitorin kautta. Siihen ei tietenkään voinut tuijottaa koko ajan, ja tästä seurasi jatkuvia ajoitusongelmia mm. laulajien sisääntulojen kanssa. Solistit kuitenkin klaarasivat tehtävänsä ihan kohtuullisesti. Vahvimpia suorituksia olivat Edith Loransin Corilla Sartinecchi, Maria Rosendorfskyn Luigia Boschi, Dominik Negelin Agata ja Joachim Pieczykin Impressaari.