Mendelssohnin urkusonaatit

22.1.2016 Hans Davidsson, urut Musiikkitalossa Helsingissä

Musiikkitalon Organo-salin konsertti oli eilisen messun tapaan osa Sibelius-Akatemian järjestämää kirkkomusiikin alan kansainvälistä konferenssia. Pieni tila täyttyi yllättäen kokonaan ja salin reunoille jouduttiin kantamaan lisätuoleja. Konsertti oli omistettu viime vuonna kuolleen Jacques van Oortmersenin muistolle.

Ohjelmassa oli Felix Mendelssohn-Bartholdyn kuusi urkusonaattia (op. 65) vuodelta 1845. Urkurina oli tanskalainen professori Hans Davidsson, joka soitti Verschueren-uruilla. Annikka Konttori-Gustafsson esitteli englanniksi jokaisen sonaatin sisältöä ja rakennetta. Mukavana lisänä oli kaksi virsinumeroa: Ennen sonaattia no. 3 veisattiin yhteislauluna ensimmäinen säkeistö koraalista Aus tiefer Not schrei ich zu dir ja ennen sonaattia no. 6 laulettiin ensimmäinen säkeistö koraalista Vater unser im Himmelreich. Mendelssohn käytti näitä koraalisävelmiä ko. sonaateissa. Kyllä huomasi että yleisössä oli paljon kirkkomuusikkoja - niin komeasti laulu kajahti!

Davidsson teki sonaateista eloisan, hyvin jäsennellyn ja tasapainoisen kokonaisuuden, josta pahin romantiikan ajan painolasti puuttui kokonaan. Bach-tyyliset jaksot veivät välillä ajatukset jopa barokkimusiikin suuntaan. Itse en ollut aiemmin kuullut kaikkia tämän opuksen sonaatteja kokonaisuutena, joten olin oikein tyytyväinen että ne esitettiin nyt yhdessä. Esittelyjaksot ja lyhyt väliaika pitivät huolen siitä, ettei paketti muodostunut liian raskaaksi. Sonaatit poikkesivat melkoisesti perinteisestä muodosta, mutta hienosti niissä kuljetiin ensin pimeydestä valoon sekä edelleen ilon ja ylistyksen kautta päättävään rukoukseen.