Verismon viemää

27.6.2015 Ermanno Wolf-Ferrarin ooppera I gioielli della Madonna (suom. Madonnan korut) Slovenské národné divadlossa Bratislavassa

Minulla oli eilisillaksi (26.6.) ostettu liput Slovakian Kansallisteatterin vanhaan taloon, jossa piti esitettämän Giovanni Paisiellon ooppera Il re Teodoro in Venezia. Paikalle saavuttuani totesin, että ovet olivat tukevasti lukossa. Onneksi lippukassa oli vielä auki, joten sain sieltä tiedon että esitys on peruutettu. Mitään viestiä liput ostaneille henkilöille ei ollut vaivauduttu lähettämään, talon nettisivuillakaan peruutuksesta ei mainittu (ainakaan englanninkielisellä puolella) eikä edes oopperatalon ovissa ollut mitään ilmoitusta tästä! Annoin asiasta vähän palautetta... Sain tietenkin rahani takaisin, mutta se ei paljon lämmittänyt, kun jäi tämä odotettu harvinaisuus näkemättä. Tällaiseen voi näköjään törmätä vielä nykyaikana - ei olisi ollut kovin vaikeaa laittaa teksti- tai sähköpostiviesti kaikille liput ennakkoon ostaneille.

Tänään sitten uusi yritys, nyt Kansallisteatterin uudessa talossa. Saksalais-italialainen Wolf-Ferrari (1876-1948) sävelsi viitisentoista oopperaa, jotka ovat nykyisin harvinaista herkkua oopperatalojen ohjelmistoissa. Esimerkiksi Suomen kansallisoopperan lavalle miehen teos on päässyt vain kerran (Il Campiello vuonna 1964). Aikanaan varsin suosittu säveltäjä on painunut monien kaltaistensa tavoin lähes unohduksiin.

Onneksi meillä on itävaltalainen kapellimestari Friedrich Haider, joka toimii Slovakian Kansallisteatterin oopperan Music Directorina. Hän on hurahtanut Wolf-Ferrariin, ja toi talonsa lavalle tämän kiinnostavan teoksen. Madonnan korut oli ohjannut Manfred Schweigkofler, joka oli sijoittanut tapahtumat 1950-luvulle. Alun sekavan joukkokohtauksen jälkeen teoksesta jäsentyi ihan tolkullinen tarina, myös musiikillisesti. Haiderin johtamisen innostuneisuus tarttui orkesteriinkin ja kuului soitossa koko teoksen ajan.

Tämän illan esityksessä oli laulajien kakkosmiehitys, joka jätti hieman toivomisen varaa. Mammanpoika Gennaron roolin esitti Michal Lehotský. Laulu sujui häneltä varsin mallikkaasti (lukuun ottamatta ajoittaista orkesterin alle jäämistä), mutta näytteleminen oli melkoista pökkelöintiä. Vai olisiko ohjaaja hakenut tarkoituksella hahmolle tällaista kömpelyyttä? Hänen äitinään (Carmela) lauloi vakuuttavasti Jitka Sapara-Fischerová. Maliella-tytön roolin teki jo vähän varttuneempi neito Adriana Kohútková. Hänen roolinsa olisi vaatinut ehkä hieman dramaattissävyisempää ääntä eikä hän ollut ulkomuodoltaankaan kovin sopiva tai uskottava nuorena naisena. Vielä suurempi tämä uskottavuusongelma oli Rafaelen eli Sergej Tolstovin kohdalla. Lisäksi hänen laulussaan oli jatkuvasti ongelmia, mm. useampi korkea sävel jäi saavuttamatta.