Vauhdikas operetti à la Eisemann

21.6.2015 Mihály Eisemannin operetti Én és a kisöcsém (vapaasti suom. Minä ja pikkuveljeni) Budapestin Operettiteatterissa (Budapesti Operettszínház)

Pääsin näkemään tämän Suomessa (ainakin nykyisin) vain harvojen tunteman Mihály Eisemannin (1898-1966) teoksen. Unkarilainen Eisemann sävelsi toistakymmentä operettia ja lisäksi mm. elokuvamusiikkia. Hänen uransa kulta-aikaa oli 1930-luku, jolloin myös Minä ja pikkuveljeni on syntynyt. Eisemannin operetteja esitetään nykyisin vain vähän, mutta juuri tämä teos pyörii kuulemma aika ajoin unkarilaisissa teattereissa.

Esitys oli hyvin viihteellistä ja vauhdikasta musiikkiteatteria. Attila Réthlyn ohjaus toimi mainiosti ja korosti tyylikkäästi unessa tapahtuvan tarinan komiikkaa. Erzsébet Túrin kekseliäs lavastus ansaitsee myös kiitosta. Ja miten vauhdikkaasti sitä muuteltiinkaan kohtausten välissä!

Teoksen musiikki ei ollut kovinkaan omaperäistä, mutta muutamia kauniita melodioita siitä kyllä nousi esiin. Tamás Bolba johti pienehköä orkesteria, joka oli laulajien tapaan vahvistettu sähköisesti. (Tästä vähän miinusta - sali ja sen akustiikka olisi varmasti toiminut akustiseltakin pohjalta. Vaan ehkä rahkeiden riittävyyden rajat tulivat vastaan laulajien puolelta ja balanssin vuoksi piti orkesterikin vahvistaa?).

Lähes kaikki solistit olivat erinomaisia näyttelijöitä ja laulukin sujui, vaikka heillä ei klassista koulutusta ollutkaan. Tällaisessa kevyessä operettihömpässä moista ei tietysti tarvitakaan, kun kaikilla oli mikrofonit. Kaksi naissolistia nostan muiden yli: Kató Kelemenin osan laulanut Panna Simon muunsi sujuvasti ääntään esiintyessään miehenä ja tanssinumerotkin sujuivat ammattitaidolla. Frici Vadászin osan laulanut Anna Peller oli hurmaava komedienne ja etenkin Marlene Dietrich -imitaatio jäi mieleen.