perjantai 22. huhtikuuta 2016

Erikoinen sekoitus HKO:lta


22.4.2016 Helsingin kaupunginorkesteri, sol. Matija Meić, joht. Susanna Mälkki Musiikkitalossa

Konsertti alkoi Mozartin Sinfonialla nro 31 D-duuri, lisänimeltään Pariisi. HKO:n soittajien ja Mälkin tulkinta kappaleesta oli ilmava ja selkeä, mutta ehkä juuri korostetun selkeyden vuoksi jotenkin kylmän oloinen. Tai minä ainakaan en ehtinyt lämmetä, vaikka esitys sinänsä oli teknisesti moitteeton.

Laulusolistina kuultu kroatialainen baritoni Matija Meić on tuttu vuoden 2014 Mirjam Helin -kilpailusta, jossa hän pärjäsi hyvin. Meićin osuus alkoi aarialla Rivolgete a lui lo squardo, joka on sävelletty Così fan tutteen, mutta jonka Mozart kuitenkin jätti pois oopperan lopullisesta versiosta. Solistimme eläytyi vahvasti numeroonsa ja oli kehittänyt monipuolisen "koreografian" laulunsa tueksi. Vakuuttavahan esitys oli, joten vähempikin yleisön kosiskelu olisi riittänyt.

Seuraavaksi oli vuorossa Ravelin laulusarja Don Quichotte à Dulcinée. Olipas ihana kolmen laulun kokonaisuus, jossa Meićin parhaat puolet pääsivät oikeuksiinsa: älykästä ja hienosävyistä laulutaidetta. Ennen väliaikaa palattiin vielä Mozartin pariin: Kreivi Almavivan resitatiivi ja aaria Figaron häistä. Mikähän järki tässä järjestyksessä oli - miksi Mozart-numerot eivät olleet peräkkäin?

Väliajan jälkeen kuulimme Henri Dutilleuxin Sinfonian nro 2 "Le Double", joka on sävelletty 1950-luvun lopussa. Tässä oli minun mieleistäni 1900-luvun jälkipuoliskon modernismia - ei ollut ylilyöntejä eikä koskenut korviin! Mälkin lyönnin tarkkuutta ja näkemyksen selkeyttä ei voinut kuin ihailla...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti