Jälleen Händelin ooppera - ensimmäistä kertaa Suomessa

19.11.2017 Georg Friedrich Händelin ooppera Rinaldo Sellosalissa Espoossa

Voiko tämä olla totta? Piti odottaa vuoteen 2017, että Händelin Rinaldo esitettiin meillä ensimmäistä kertaa! Kertakaikkisen omituista, sillä onhan Rinaldo vuodelta 1711 säveltäjänsä laajan tuotannon keskeisiä teoksia. Se oli pitkään unohduksissa (kuten muutkin Händelin oopperat), mutta nykyisin teokseen törmää aika usein ulkomaisten oopperatalojen ohjelmistoissa.

Espoolainen Musiikkiopisto Juvenalia on tämän kulttuuriteon eli tuotannon takana ja juhlistaa sillä 40-vuotista toimintaansa. Oopperan tarinan taustalla kummittelee Torquato Tasson eeppinen runoelma La Gerusalemme liberata eli Vapautettu Jerusalem vuodelta 1581. Ensimmäisen ristiretken (kuvitteelliset) tapahtumat ovat innoittaneet monia libretistejä ja säveltäjiä, ja runoelmaan pohjautuvia oopperoita on syntynyt ainakin kymmeniä.

Ohjaaja Ville Saukkonen oli päivittänyt ja karsinut oopperan sadunomaisuutta rankalla kädellä ja lopputulos oli karun realistinen. Jo alkusoiton aikana heijastettiin taustalle kuvia, joissa vuorottelivat vanhat ristiretkiajan tapahtumia kuvittavat piirrokset ja meidän aikamme sotakuvasto Lähi-idästä. Läpi teoksen näyttämöllä oli sotilaita aseineen ja taistelukohtauksia, joissa myös syntyi ruumiita. Lopussa jopa Argante ja Armida teloitetaan. Laura Humppila oli laatinut koreografian tanssiensemblelle, joka täydensi useita kohtauksia.

Aili Ojalon lavasteista näkyvimpiä olivat liikuteltavat elementit, jotka esittivät sodan runtelemia rakennusten seiniä. Hienoja olivat kaikessa karuudessaan! Joona Huotari oli päässyt suunnittelemaan suuren määrän erilaisia pukuja, jotka toivat esitykseen väriä ja vaihtelua. Nina Sivénin valosuunnittelua en pitänyt täysin onnistuneena, sillä näyttämöllä olleita henkilöitä ja tapahtumia jäi muutaman kerran pimentoon.

Oopperan solisteina oli Juvenalian oopperaluokan laulajia, jotka oli valmentanut Anitta Ranta. Heistä useimmat ovat ammatiltaan aivan muiden alojen ihmisiä; joukossa oli mm. pari lääkäriä, pari arkkitehtia sekä äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori. Solistien tasossa olikin vähän kirjavuutta, mutta vähintään tyydyttävästi kaikki osansa hoitivat. Händelin nopeat barokkikuviot olivat joillekin se kompastuskivi. Parhaan vaikutuksen minuun tekivät Nina Elonen (Almirena) ja Emma Weselius (Armida). Muissa rooleissa lauloivat Mari Markkanen-Leppänen (Goffredo), Saija Hollmén (Rinaldo), Hannamaija Arjovuo (Eustazio), Tatu Pohjola (Argante) ja Pirjo Ranta (Mago).

Kapellimestari Janne Hanhijärvi ja hänen johtamansa (pääasiassa) nuorista soittajista koostunut orkesteri ansaitsevat ison kiitoksen. Olen useassa yhteydessä hämmästellyt, miten korkeatasoista ja käytännössä virheetöntä voi opiskelijoidenkin soitto tänä päivänä olla. Taso on korkea! Ja tämän lisäksi eri kohtausten ja aarioiden karaktäärit oli sisäistetty ja ne myös pystyttiin ilmentämään soitolla. Hienoa!

[Huvittava yksityiskohta: Käsiohjelmaan oli Händelin esittelyn kohdalle lipsahtanut J. S. Bachin kuva!]