Huippuesitys Katja Kabanovasta

7.11.2017 Leoš Janáčekin ooppera Káťa Kabanová Wiener Staatsoperissa

Muistan hämärästi, kun Janáčekin Katja Kabanovaa esitettiin Helsingissä vuosina 2003-2005. Tätä ennen teos on päässyt Kansallisoopperan näyttämölle vain vuonna 1959. Tuolloin nähtiin kolme(!) esitystä suomennetusta versiosta nimellä Ukonilma. Nimi viittaa libreton pohjana olevaan Ostrovskin näytelmään.

Pääsin nyt katsomaan Wienin Valtionoopperan tuotannon, joka sai ensi-iltansa vuonna 2011. Kyseessä oli tämän onnettoman rakkaustarinan 16. esityskerta. Tästä ehkä johtuu se, että permannolla oli muutamia kymmeniä vapaita paikkoja - näky johon ei tässä talossa usein törmää!

André Engelin ohjaus, Nicky Rietin lavastus, Chantal de La Costen puvut sekä André Diotin ja Susanne Auffermannin valot muodostivat aivan erinomaisen kokonaisuuden. Erityisesti moni-ilmeinen, suuriakin rakenteita käyttänyt lavastus teki minuun vaikutuksen. Lavasteita vaihdettiin eri kohtauksien välillä erittäin nopeasti pienten taukojen tai välisoittojen aikana.

Hyvästä solistijoukosta jäi parhaiten mieleen Evelyn Herlitzius, jota olen kuullut useasti aiemminkin. Hän oli hurja äänitykki, mutta laulu ei ollut pelkkää volyymia, vaan Herlitzius oli myös ilmaisuvoimainen tulkitsija. Herbert Lippert oli vähän kankean oloinen Boris ja muhkeasti laulanut Wolfgang Bankl oli Dikoj. Janina Baechle teki mainion roolityön näytellessään Kabanichaa. Tichonin osassa oli nuori Leonardo Navarro, Kudrjášina Carlos Osuna ja Varvarana lämpimästi laulanut Margaret Plummer.

Suurimmat kehut ja kiitokset menevät tällä kertaa orkesterille ja kapellimestari Graeme Jenkinsille. Harvoin olen Valtionoopperassa kuullut näin innostunutta ja säteilevää soittoa! Janáčekin musiikille tehtiin todella oikeutta. Näyttämön tapahtumien seuraaminen meinasi hetkittäin unohtua kun soitannon virta vei mukanaan.