Ylimaallinen Lang Lang

1.9.2016 Radion sinfoniaorkesteri, joht. Hannu Lintu, sol. Lang Lang, piano Musiikkitalossa Helsingissä

Helsingin juhlaviikkojen kauan odotettu ja (tietenkin) hyvissä ajoin loppuunmyyty konsertti alkoi Beethovenin Coriolan-alkusoitolla op. 68. Mahtava lähtö RSO:lta, sillä Hannu Lintu sai tutusta kappaleesta aikaan erittäin jäntevän ja menevän tulkinnan.

Ja sitten lavalle asteli pianon supertähti Lang Lang. Hänen ohjelmassaan oli peräti kaksi konserttoa, joista ensin kuultiin Beethovenin Pianokonsertto nro 4 G-duuri op. 58. En muista aiemmin kuulleeni tästä teoksesta yhtä sielukasta, tunteisiin käyvää ja ilmavaa tulkintaa. Aivan uskomattoman hienoa ja taitavaa soittoa Lang Langilta - vaikutus oli huumaava! Minua ei haitannut pätkääkään se, että solistimme otti melkoisia vapauksia suhteessa partituuriin.

Väliajan jälkeen kuultiin ohjelman myöhäisenä lisäyksenä Einojuhani Rautavaaran sävellys Lintukoto. Rauhallinen, tasapainoinen ja vähän haikeakin kappale oli hieno kunnianosoitus ja muistelo edesmenneelle mestarille. Lintu eläytyi teokseen niin, että tahtipuikko onnistui lentämään kädestä!

Lang Langin toisena numerona kuultiin Prokofjevin Pianokonsertto nro 3 C-duuri op. 26. Tässä solisti pääsi näyttämään hurjempia puoliaan, erinomaista tekniikkaansa sekä virtuositeettiaan paremmin kuin Beethovenin konsertossa. RSO oli Linnun johdolla todella hyvässä vedossa ja teki tarkkuustyötä tulkinnan kärsimättä.

Konserttia ja sen solistia voi luonnehtia yhdellä sanalla fantastiseksi. Minäkin vanhana kyynikkona jouduin myöntämään, että Lang Lang ei ole vain tyhjän hypetyksen ja markkinakoneiston tuotosta. Hänen soittonsa oli kerta kaikkiaan ylimaallista! Solisti kiitti mahtavista suosionosoituksista peräti kahdella ylimääräisellä (Manuel Poncen Intermezzo ja Manuel de Fallan hurmaava Tulitanssi).