Venezuelan ihmeitä

2.9.2016 Simón Bolívar Symphony Orchestra of Venezuela, joht. Gustavo Dudamel Musiikkitalossa Helsingissä

Helsingin juhlaviikot tuotti Musiikkitaloon konsertoimaan Venezuelan musiikkikoulutuksen kruununjalokiven, Simón Bolívar -sinfoniaorkesterin. Samanniminen nuoriso-orkesteri perustettiin jo 1975, mutta viisi vuotta sitten nimestä pudotettiin nuoriso-sana pois. (Vaikka hyvin nuorelta suurin osa muusikoista näytti edelleen.) Orkesteria johti El Sistema -järjestelmän kasvatti Gustavo Dudamel. Komeettana kapellimestaritaivaalle ponkaissut mies on vakiinnuttanut asemansa jo vuosia sitten, viimeistään 2009 alkaneen Los Angelesin kiinnityksensä myötä.

Venezuelalaiset aloittivat maanmiehensä Paul Desennen vuonna 2014 säveltämällä kappaleella Hipnosis Mariposa. Eteläamerikkalaisissa tunnelmissa liikuttiin myös Heitor Villa-Lobosin Bachianas brasileiras -sarjassa nro 2. Väliajan jälkeen vaihdettiin Raveliin: ensin Daphnis et Chloé, sarja nro 2 ja toisena vauhdikas La valse.

Kuulimme perussiistiä ja teknisesti hyvätasoista soittoa, mutta tajunnanräjäyttäjäksi tai erityisen mieleenpainuvaksi, elämää suuremmaksi kokemukseksi tästä konsertista ei ollut. Syytä saattoi olla myös ohjelmistossa, sillä yleisökin alkoi lämmetä vasta konsertin lopussa ja kahden ylimääräisen aikana. Jopa Dudamel vaikutti ohjelman alkupuolella jotenkin ponnettomalta ja leipääntyneeltä, mutta kyllä häneenkin tuli puhtia Ravelin kappaleissa. Etenkin Daphnis et Chloé -sarjassa orkesteri tavoitti hienosti impressionistisen sointimaailman. Ensimmäisenä ylimääräisenä kuultiin Isolden lemmenkuolo -kohtaus Wagnerin oopperasta Tristan ja Isolde. Se oli yllättäen mahalasku, jossa orkesteri ja Dudamel eivät tavoittaneet wagneriaanisia sävyjä lainkaan. Toista ylimääräistä, rytmikästä latinokappaletta, en tunnistanut.