Operettikonsertti Lahdessa

23.9.2016 Sinfonia Lahti, joht. Ralf Kircher, sol. Mari Palo, sopraano ja Jaakko Kortekangas, baritoni Sibeliustalossa Lahdessa

Operetin helmiä -iltapäiväkonsertin johti Suomessa jo pitkään asunut ja täällä myös opiskellut Ralf Kircher. Itävaltalaissyntyiseltä kapellimestarilta sujuivat tahtipuikon heiluttamisen lisäksi myös välijuonnot – varsin hyvällä suomen kielellä.

Konsertin aloitti Franz von Suppén mahtipontinen alkusoitto Aamu, päivä ja ilta Wienissä. Toisena numerona kuultiin Muistathan kai Emmerich Kálmánin Mustalaisruhtinattaresta. Solistit Mari Palo ja Jaakko Kortekangas lauloivat hyvin kauniisti ja sävykkäästi, mutta peittyivät useassa kohdassa täysin orkesterin alle. Tästä pieni miinus kapellimestarille! Johann Strauβ nuoremman Etelän ruusuja -valssin Sinfonia Lahti soitti vauhdikkaasti, mutta kuitenkin tasapainoisesti.

Seuraavaksi kuultiin suosittu Volga-laulu Franz Lehárin operetista Perintöruhtinas. Kortekangas lauloi sen hyvin herkästi, mutta samalla traagiset sävyt tavoittaen. Palo esitti perään numeron Kommt mit mir ins Chambre séparée. Se on peräisin Richard Heubergerin operetista Der Opernball. Palon tulkinta oli kuulas ja hyvin ilmava. Ennen väliaikaa kuultiin vielä temperamenttinen esitys Julius Fučíkin kappaleesta Gladiaattorien tulo.

Konsertin toisen puoliskon aloitti romanttinen tunnevyöry, Ballsirenen-valssi Lehárin Iloisesta leskestä. Tämän jälkeen oli vuorossa Palon ja Kortekankaan duetto Und du wirst mein Gebieter sein Richard Straussin oopperasta Arabella. Esitys jatkui saumattomasti Mondscheinmusikilla toisesta R. Straussin oopperasta, eli Capricciosta. Tätä seurasi vielä orkesterikappale: J. Strauβ juniorin tuttu Tritsch-Tratsch-Polka.

Kortekangas palasi lavalle esittämään laulun Nur ein Mädel gibt es auf der Welt. Se on peräisin Paul Abrahamin operetista Viktoria ja hänen husaarinsa. Komeaa oli miehen laulu, eikä huonommaksi jäänyt Palokaan seuraavassa numerossa: Mein Liebeslied muss ein Walzer sein Ralph Benatzkyn operetista Valkoinen hevonen. Ohjelmassa teos oli laitettu virheellisesti Robert Stolzin nimiin ja muutenkin sekä säveltäjien että kappaleiden nimissä oli tolkuttomasti kirjoitusvirheitä. Pyyhkeitä käsiohjelman toimittajalle!

Präntätyn ohjelman päätti Josef Strauβin Friedens-Palmen-valssi. Se oli minulle uusi tuttavuus, joka jätti vähän sekavan vaikutelman – eli en ihastunut tavattomasti tähän kappaleeseen. Ylimääräisiä saatiin peräti kaksi: Ensin Vait’ on huulet (Lehárin operetista Iloinen leski), jonka Palo ja Kortekangas esittivät kauniina duettona. Ja päätteeksi Eduard Strauβin Polka-schnell Mit Extrapost.