Niin kuka ihmeen Ann-Elise Hannikainen?

17.11.2015 Markus Virtasen ooppera Säveltäjä Ann-Elise Hannikainen Helsingin Konservatorion konserttisalissa

Täytyy heti tunnustaa tietämättömyyteni: Nimi Ann-Elise Hannikainen ei sanonut minulle mitään ennen kuin kuulin tästä oopperaproduktiosta. Enkä usko olevani ainoa, joten teoksen alaotsikko Ooppera unohdetusta elämästä on hyvin osuva. Hannikaisen lupaava ura pianistina katkesi nivelreumaan ja vaihtui säveltäjän työhön espanjalaisen Ernesto Halffterin kumppanina. Suomessa Hannikaisen musiikkia on kuultu varsin vähän, ehkä johtuen Seppo Heikinheimon teilaavasta kritiikistä 1970-luvulla.

Virtasen ooppera oli positiivinen yllätys musiikillisesti. Pieni orkesteri loihti Martti Laitisen johdolla ilmoille monenlaisia sävyjä ja tunnelmia. Libretossa oli ajoittain kömpelyyksiä, mutta eivät ne kokonaisuutta kaataneet. Ida Heimonen oli ohjannut näppärän ja toimivan kokonaisuuden, johon kuului mm. erikoinen jakso, jossa esittäjät pohtivat koko oopperan mielekkyyttä ja oikeutusta.

Ann-Elise Hannikaista eri tilanteissa tai rooleissa esitti peräti viisi naista (Satu Honkala, Niina Laitinen, Johanna Lesonen, Varvara Merras-Häyrynen ja Anna-Maija Perttunen), jotka olivat usein samanaikaisesti lavalla. Niina Laitinen oli sairastunut, joten hän ainoastaan näytteli lavalla ja osuuden lauloi sopraano Pirjo Leppänen orkesterimontusta. Ainoan miesroolin Isänä ja Halffterina lauloi varsin tyylikkäästi Simon Barrad. Toimittajan puheroolissa nähtiin Väinö Makkonen. Esityksessä oli mukana myös joukko tanssijoita.