Ja taas Sibeliusta!

17.11.2015 Satu Jalaksen esitelmä Sibelius säveltäjänä ja isoisänä Musiikkitalossa Helsingissä

17.11.2015 Sibelius neljän ikkunan läpi IV: Sibelius ja saksalainen ekspressionismi -konsertti Musiikkitalossa Helsingissä

Sibelius-Akatemian Studia Generalia Sibeliana -luentosarjassa kuultiin mestarin tyttärentyttären, viulisti Satu Jalaksen esitelmä. Se oli varsin epäyhtenäinen kokoelma toisaalta henkilökohtaisia tai lähisukulaisten muistelmia "Papasta" ja elämästä Ainolassa sekä toisaalta Sibeliuksen "säveltäjyyden" esittelyä ja kevyttä analyysiä. Esitystä varjostivat pienoiset tekniset ongelmat musiikkinäytteiden soittamisessa sekä esitelmöitsijän papereiden sekaantuminen. Mutta eipä tuo haitannut - hienoa Jalaksen esitelmää oli kuunnella. Sen kruunasivat väliin soitetut kappaleet, joista vastasi Jalaksen lisäksi pianisti Folke Gräsbeck. Jalas soitti isoisänsä lahjoittamalla viululla, jolla tämä sävelsi merkittävän osan teoksistaan. Olipa upea sointi vanhassa pelissä! Mukava oli myös lopun yleisökysymysten osio, jossa Jalas jo muisteli ja keskusteli selvästi vapautuneemmin.

* * *

Pian esitelmän jälkeen alkoi Sibelius neljän ikkunan läpi -konserttisarjan viimeinen osa, jossa peilattiin Sibeliuksen laulumusiikkia saksalaiseen ekspressionismiin - tässä tapauksessa Schönbergin, Bergin ja R. Straussin lauluihin. Konsertissa kuultiin kappaleita myös Yrjö Kilpiseltä, Aarre Merikannolta ja Leevi Madetojalta.

Konsertissa esiintyivät laulajina sopraanot Minna Grönthal, Anna Immonen ja Miina-Liisa Värelä sekä mezzosopraano Maiju Vaahtoluoto ja baritoni Hannu Niemelä. Pianistina suurimman urakan teki Collin Hansen; lisäksi esiintyivät Jacob Lidåkra ja Emilija Rozukaite.

Konsertti yllätti epätasaisuudellaan ja jätti vähän hämmästyneen vaikutelman. Muutamissa kappaleissa tuntui lähes siltä, etteivät nuoret laulajat joko tajunneet mistä teksti kertoo tai eivät ainakaan ilmentäneet sitä mitenkään. Miten osasikin Panin "laulun hurjan villin" tunnelma latistua noin tasapaksuksi? Ja kuinka herttainen hymy kasvoilla sopii kuvaan, kun lauletaan traagisesta kuolemasta? Ja sakkana pohjalla oli kokeneimman konnan, lehtori Hannu Niemelän esitys. Moista horjuvuutta en ole ammattilaiselta kuullut aikoihin, mm. yläsävelien saavuttamisen kanssa oli säännönmukaisesti ongelmia. Mielestäni parhaiten osuudessaan onnistuivat Vaahtoluoto ja Värelä - joskin Värelällä oli kovasti paljon oopperamaisia elkeitä ja fraseerausta, joka ei ehkä sopinut ihan täydelleen ainakaan kaikkiin hänen esittämiinsä Sibeliuksen lauluihin.