Ja lopuksi loistavaa nykyoopperaa
1.8.2015 Marco Tutinon ooppera Le
Braci Palazzo Ducalessa Martina Francassa
Festival della Valle
d’Itrian käyntini viimeisenä iltana oli vuorossa nykyoopperaa: vuonna 1954
syntyneen milanolaisen Marco Tutinon yksinäytöksinen teos Le Braci (suom. ”hiillos”, ”kekäleet”). Myös libretto on säveltäjän
käsialaa, ja perustuu unkarilaisen Sándor Márain romaaniin. Oopperan
ensimmäinen versio kantaesitettiin Budapestissä 2014 ja lopullinen versio sai
ensiesityksensä nyt Martina Francassa. Teoksen musiikki yllätti, eli se ei ollut
lainkaan sellaista mitä ennakkoon odotin. Mutta nythän on taas ”luvallista”
säveltää vaikka vanhanaikaisen tonaalisesti, romanttisen ajan musiikin
sävyjäkään pelkäämättä.
Tätä produktiota on
vaikea olla kehumatta maasta taivaisiin, sillä kaikki palaset loksahtivat
paikalleen mielestäni aivan erinomaisesti. Tarina kertoi kahdesta vanhasta ystävästä,
kenraali Henrikistä ja pianisti Konradista, jotka eivät ole nähneet toisiaan
yli 40 vuoteen. Nyt tapahtuvaa kohtaamista varjostavat menneisyyden haamut,
ennen kaikkea Henrikin jo edesmennyt vaimo Kristina, johon molemmilla miehillä
oli erityinen suhde. Kaikkiin kenraalin mielessä hautuneisiin kysymyksiin ja
epäilyihin ei saada vieläkään vastausta, sillä Henrik heittää Kristinan
päiväkirjan tuleen. Lyhyen kohtaamisen jälkeen ystävykset hyvästelevät lopullisesti
ja vanha kenraali jää linnansa yksinäisyyteen.
Leo Muscaton ohjaus piti
imussaan uskomattomalla tavalla. Nykyiset ja menneet tapahtumat lomittuivat
lavan tapahtumissa, eikä katsoja voinut aina tietää mikä oli totta ja mikä ei.
Tiziano Santin hienosti lavastama linnan sali oli näyttämön keskipiste. Nuoren
Henrikin roolin lauloi Pavol Kuban ja nuoren Konradin roolin Davide Giusti.
Angela Nisi oli raikas Kristina ja Romina Tomasoni kenraalin iäkäs
taloudenhoitaja Nini. Vanhemmat miehet Roberto Scandiuzzi (Henrik) ja Alfonzo
Antoniozzi (Konrad) olivat kuitenkin ne, joiden varaan esitys paljolti
rakentui. Olipa hienoa laulamista ja näyttelemistä! Varsinkin Scandiuzzin
muhkeaa bassoa oli ilo kuunnella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti