Autuus jäi kyllä kauaksi...

18.8.2015 Antti Auvisen ooppera Autuus Musiikkitalossa Helsingissä

Helsingin juhlaviikot satsasi tänä vuonna uuteen suomalaiseen oopperaan, joten pakkohan ne kaikki on kiertää katsomassa. Ensimmäisenä vuorossa oli Autuus-niminen teos, jonka sävellys on Antti Auvisen ja libretto Harry Salmenniemen. Säveltäjä kertoo käsiohjelmassa, että oopperan taustalla on tositapahtuma vuodelta 1881: Iisalmelainen kappalainen Oskar Hofström oli saanut uskonnollisen näyn, jonka mukaan "rakas veli Arndt ei tulisi autuaaksi, joll' ei hän heti kuolisi". Niinpä toimen mies matkusti Kangaslammille ja nuiji hengiltä veljensä Arndtin, joka myös oli kappalainen.

Auvinen otti heti alkutahdeista lähtien kuulijoilta luulot pois. Kyllähän tällaista ulvomista, törinää, vinkunaa, raastamista ja kiljumista aina reilun tunnin rupeaman kestää, mutta moisen estetiikka ei vaan kolahda minuun. Tyly tuomio: ei pisteitä säveltäjälle. Teoksessa käytettiin elektronista musiikkia ja taitavasti koostettua videomateriaalia.

Muiden palikoiden suhteen olen vähän myötämielisempi. Salmenniemen runous muodosti mielenkiintoisen ja puhuttelevan tai ainakin tavallisuudesta poikkeavan libreton, vaikka tekstiä aika lailla pilkottiin ja pahoinpideltiinkin. Teemu Mäen ohjaus oli toimiva, selkeä ja merkityksiä luova. Nils Schweckendiek johti jämptillä otteella Helsingin kamarikuoroa ja defunensembleä. Suorastaan kehuja annan teoksen solisteille, jotka hoitivat osansa upeasti: sopraano Mirjam Solomon, tenori Jarno Lehtola ja baritoni Sampo Haapaniemi olivat työstäneet roolinsa kunnolla.