Traaginen melodraama Medeasta

30.7.2015 Giovanni Simone Mayrin ooppera Medea in Corinto Palazzo Ducalessa Martina Francassa

Toisen iltani ohjelmaksi Festival della Valle d'Itria tarjosi Mayrin oopperan Medea in Corinto. Säveltäjä syntyi Johann(es) Simon Mayrina (sukunimen kirjoitusasusta on tosin useita muotoja) vuonna 1763 Baijerissa, mutta muutti 1780-luvun lopulla opiskelemaan Italiaan ja jäi sille tielleen. Tämän vuoksi hänen etunimistään käytetään usein italialaistettuja muotoja. Mayr teki elämäntyönsä Bergamon katedraalin maestro di cappellana vuodesta 1802 aina kuolemaansa (1845) saakka. Hän oli mm. Donizettin opettaja. Mayr sai työtarjouksia Wienistä, Lontoosta, Pietarista, Roomasta ja Pariisista, mutta pysyi uskollisesti kotikaupungissaan.

Mayr sävelsi lähes 70 oopperaa, joita ei juurikaan enää esitetä nykyisin. Minullekin herran tuotanto oli aivan tuntematonta, kunnes tämä mahdollisuus Martina Francassa tarjoutui. Ja miten positiivinen yllätys Medea in Corinto olikaan musiikillisesti! Jos muutkin Mayrin oopperat ovat laadullisesti vastaavia, niin kyllä niitä soisi esitettävän edelleen. Osa musiikin hehkusta ja tenhosta oli varmaankin maestro Fabio Luisin ammattitaidon ansiota. Hänen pätevää ja innostunutta johtamistaan oli lähes hypnoottista katsella - jopa niin, että välillä unohti kokonaan seurata lavan tapahtumia!

Yksinkertainen unikkopeltolavastus loi puitteet Benedetto Siccan hieman tylsälle ohjaukselle. Solistit enimmäkseen pönöttivät paikoillaan ja eloa lavalle toivat vain tanssijat ja kuorolaiset. Suuri osa yleisöstä ei tästä liiemmin pitänyt, sillä niin ohjaaja kuin tanssijat saivat esityksen päätyttyä osakseen aikamoiset buuaukset. Antiikin kertomuksiin perustuvat libretot tuppaavat kyllä olemaan aika tapahtumaköyhiä ja vaikeasti elävöitettäviä, joten ehkä ohjaajalle pitäisi antaa vähän armoa?

Laulusolistit olivat tässäkin produktiossa hyvää tasoa. Vaikutuksen tekivät Roberto Lorenzi (Creonte), Mihaela Marcu (Creusa), Enea Scala (Egeo) ja Michael Spyres (Giasone). Davinia Rodriguez oli Medean roolissa hyytävän tehokas ja hänen äänessään oli riittävä ripaus dramaattisuutta. Erikseen on vielä mainittava Orchestra Internazionale d'Italian konserttimestari Giuseppe Carbone, joka soitti soolo-osuutensa hivelevän kauniisti.