Neidot Kokkolassa

23.7.2015 Seppo Pohjolan ooppera Harrbådan neito ja Jean Sibeliuksen ooppera Neito tornissa (Jungfrun i tornet) Snellman-salissa Kokkolassa 

Kokkola Opera oli tilannut juhlavuoden (10. Kokkolan oopperakesä) kunniaksi uuden teoksen. Harrbådan neito on reilun tunnin mittainen ooppera, jonka säveltäjä on Seppo Pohjola ja libretisti Jusa Peltoniemi. Pohjolan eloisaan sävellykseen oli ympätty useita kansanlauluja tai niiden katkelmia ja Anu Komsin laulamat koloratuuriosuudet oli kirjoitettu loistavasti osaksi orkesterikudosta.

Peltoniemen libretto oli melkoinen kotiseututeos. Siihen oli yhdistetty Kokkolan paikallishistoriaa ja nimistöä, alkaen Harrbådan neidosta kertovista kummitustarinoista, Valpon suorittamasta asekätkentäetsinnästä ja kirkkoherra Chydeniuksesta. Oman hauskuutensa tekstiin toi Sören Lillkungin esittämän Siggen paikallinen murre. Vuosisadat lomittuivat iloisesti toisiinsa, mutta Aku-Petteri Pahkamäen ohjauksessa paketti pysyi hyvin kasassa.

Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri soitti teoksen kantaesityksen Erkki Lasonpalon johdolla. Ihan oli hyvää työtä, vaikka pari kertaa orkesteri ja laulajat eksyivätkin toisistaan. Lasonpalo sai kuitenkin tilanteet nopeasti hallintaansa. Solistikunta oli osaavaa ja suoriutui rooleistaan erinomaisesti. Kiitokset vaan Anu Komsille, Annika Myllärille, Markus Nykäselle, Sören Lillkungille ja Riku Pelolle!

Väliajan jälkeen oli vuorossa illan toinen ooppera. Vuonna 1896 kantaesitetty Neito tornissa on Sibeliuksen välityö, jonka hän sävelsi Kotimaisen Oopperan tukiarpajaisia varten. Säveltäjä itse oli teokseen tyytymätön ja veti sen kantaesityksen jälkeen pois ilmeisesti muokatakseen teosta myöhemmin. Tätä ei koskaan tapahtunut ja oopperan kohtalona oli jäädä musiikinhistorian kuriositeetiksi. Kuluneiden yli sadan vuoden aikana teosta ei kaiketi ole esitetty lainkaan näyttämöversiona ennen tätä Kokkolan produktiota. Konserttiversiona Neito tornissa on sentään päässyt esiin joitakin kertoja ja onpa se levytettykin.

Oopperan johtanut Sakari Oramo oli työstänyt partituurin esityskuntoon. Hänen työskentelyään orkesterin edessä oli ilo seurata ja lopputulos oli musiikillisesti aivan mahdottoman upea. Eihän tämä nyt tietenkään Sibeliuksen hienoimpiin sävellyksiin kuulu, mutta Oramo kykeni luomaan teokseen hehkua ja nostamaan esiin kauniita yksityiskohtia. Todella nautinnollista!

Neito tornissa -oopperan heikkoutena on pidetty R. Herzbergin "vaatimatonta" librettoa. Nyt kun pääsin itse ensimmäistä kertaa kuulemaan (ja lukemaan seinälle heijastettuna) sen kokonaan, niin en voi kuin olla vahvasti samaa mieltä. Kertakaikkisen avutonta, naiivia ja typerää tekstiä! Miten ihmeessä Sibelius haksahti tällaisen säveltämään, kun esim. yksinlauluihin hän kykeni valitsemaan pääsääntöisesti laadukasta runoutta? Olisiko tilaajalla eli Emmy Achtélla ollut osuutta asiaan?

Aku-Petteri Pahkamäki oli ratkaissut surkeasta libretosta seuraavat ongelmat nähdäkseni ainoalla mahdollisella keinolla: huumorilla ja parodialla. Tämä toimi mainiosti! Hienon elämyksen kruunasivat solistit Annami Hylkilä, Riku Pelo, Markus Nykänen ja Annika Mylläri. Molemmissa illan teoksissa oli mukana nuorista laulajista koottu mainio kuoro.