Juonittelua ja veljesvihaa Schillerin ja Verdin tapaan

8.11.2017 Giuseppe Verdin ooppera I masnadieri Volksoper Wienissä

Verdin I masnadieri eli Rosvot – tai tässä tapauksessa Die Räuber, sillä Wienin Volksoper esitti teoksen tietenkin saksaksi – on hurja ooppera. Andrea Maffein libretto perustuu Schillerin samannimiseen näytelmään, josta ei puutu dramaattisia tapahtumia. Kreivi Maximilianin poika Franz juonittelee pelatakseen veljensä Karlin pois kuvioista ja saadakseen isänsä ennenaikaisesti hautaan – sekä päästäkseen itse vallankahvaan kreiviksi. Karl päätyy rosvojoukon johtajaksi ja murhamieheksi. Hänen entinen rakastettunsa Amalia, jota Franz havitteli itselleen, kuolee tietenkin oopperan lopussa. Ei siis happy endiä tässä tarinassa!

Alexander Schulinin ohjaus ja Bettina Meyerin lavastus olivat yksinkertaisia ja mutkattomia, mutta toimivat hyvin ilman pitkästymisen vaaraa, sillä Verdin musiikki oli niin tavattoman vaihtelevaa ja mukaansatempaavaa. Bettina Walterin puvut nousivat tässä produktiossa hyvin esille. Jac van Steen oli temperamentikas ja eläytyvä kapellimestari, joka todella sytytti ja innosti soittajia. Ooppera sisältää muutamia oikein hienoja bel canto -numeroita. Roland Lindenthal soitti näyttämöllä kauniin soolosello-osuuden osana alkusoittoa. Volksoperin kuoron miehet lauloivat komeasti rosvojoukkona.

Teoksen pieni solistikaarti oli erinomainen: 70-vuotias bassokonkari Kurt Rydl lauloi väkevästi, mutta ehkä puolikuolleena kreivinä äänessä oli voimaa ja vahvuutta hippunen liikaakin. Vincent Schirrmacher ilmensi hienosti Karlin eli vanhemman pojan tunnetiloja. Alik Abdukayumov lauloi Franzina eli nuorempana poikana vakaasti, mutta kaikesta päätellen saksa ei ole hänen vahvin kielensä, sillä sana- ja ääntämisvirheitä sattui melkoisen paljon. Upea Sofia Soloviy lauloi Amalian osan kuin enkeli. David Sitka (Hermann) ja Christian Drescher (Roller) onnistuivat pienemmissä rooleissaan.

Verdin oopperatuotannossa on monia helmiä, joita esitetään nykyisin kovin harvoin. Omasta mielestäni tällaisia ovat esimerkiksi Luisa Miller, Stiffelio ja I masnadieri. Esimerkiksi Kansallisoopperassamme ei ole koskaan esitetty yhtäkään näistä oopperoista, mutta Rigolettoa, La traviataa ja muita kestosuosikkeja kyllä veivataan parin–kolmen vuoden välein. Olisikohan aika monipuolistaa suomalaisten Verdi-tuntemusta?