Hollantilaiset petrasivat

30.8.2015 Royal Concertgebouw Orchestra Amsterdam, joht. Daniel Harding, sol. Kristian Bezuidenhout, piano Musiikkitalossa Helsingissä

Concertgebouw-orkesterin ensivierailu Musiikkitalossa pari vuotta sitten oli jonkinasteinen pettymys. Orkesteri ei noussut uudessa salissamme silloisella ohjelmistolla ja kapellimestarilla sille huipputasolle, jota oli lupa odottaa. Siksi Helsingin juhlaviikkojen päätökseksi osuneella toisella vierailulla oli revanssin paikka. Ja kyllä hollantilaiset sen myös käyttivät!

Konsertti alkoi Mozartin Pianokonsertolla nro 18 B-duuri (KV. 456). Solisti Kristian Bezuidenhout ja kapellimestari Daniel Harding loihtivat sielukkaan ja hyvin kauniin esityksen. Historiallisiin esityskäytöntöihin oli selvästi perehdytty, ja konsepti toimi erinomaisesti.

Väliajan jälkeen saimme nauttia Brucknerin Sinfoniasta nro 5. Järkälemäinen, hyvän matkaa toista tuntia kestävä teos pysyi hyvin Hardingin hyppysissä. Johtaminen oli energistä ja dynaamista, eivätkä ajoittaiset pienet soiton epäpuhtaudet oikeastaan haitanneet. Teoksessa oli voimaa, rosoa ja rytinää - minun makuuni jo vähän liikaakin. Tätä se teettää, kun säveltäjä on ison koneiston lumoissa eikä osaa tiivistää sanomaansa...

Melodraaman paluu

30.8.2015 Ainoani!-melodraamakonsertti Helsingin kaupungintalossa

Melodraama meni teoslajina muodista jo kauan sitten. Nyt tuo yritti pienimuotoista paluuta Helsingin kaupungintalon juhlasalissa järjestetyssä konsertissa. Sen aluksi Suvi Nuotio esitteli kokonaisuuden idean ja kertoi mm. tapahtumista Juhani Ahon romaanin Yksin taustalla. Konsertin alkupuoliskon ohjelmassa oli kolme Sibeliuksen melodraamaa (O, om du sett, Ett ensamt skidspår ja Trånaden) suomennettuina. Esiintyjinä olivat Maria Suokas (piano) ja Tuukka Vasama (lausunta). Melodraamojen välissä kuultiin Sibeliuksen "kukkasarja" eli opus 85 ja Romanssi op. 24 nr 9. Kappaleiden välissä luettiin otteita Ahon Yksin-romaanista.

Väliajan jälkeen oli vuorossa kolme uutta melodraamaa, jotka Maria Suokas oli tilannut suomalaisilta nykysäveltäjiltä. Esa Ylivaaran Kesähuvila, Minna Leinosen Vesileima ja Ilkka von Boehmin Kultaraha muodostivat hienon vastineen tai peilin Sibeliuksen melodraamoille. Myös näiden kappaleiden välissä luettiin otteita Ahon romaanista Yksin.

Kuoromusiikkia Suomesta ja Israelista

29.8.2015 Lauda Sion -konsertti Kallion kirkossa Helsingissä

Konsertin avasi Kallion kantaattikuoro, joka esitti Taneli Kuusiston kappaleen Psalmi 40. Kuoroa johti ja soolo-osuuden lauloi heidän oma taiteellinen johtajansa, kirkkomuusikko ja tenori Tommi Niskala. Urkuja soitti Irina Vavilova.

Vierailulle saatu Tivonin kamarikuoro Israelista esitti kahdeksan kotimaansa säveltäjien kappaletta, jotka etenivät uskonnollisista psalmiteksteistä aina keveämpiin ja viihteellisempiin lauluihin saakka. Kuoroa johti Yael Wagner-Avital. Tommi Niskala soitti muutamassa kappaleessa pianoa ja yhdessä urkujakin. Ohjelmaan merkitsemättömänä ylimääräisenä seurasi melkoinen yllätys: Sibeliuksen Finlandia molempien kuorojen yhteisesityksenä! Wagner-Avital johti ja Niskala säesti uruilla.

Konsertin päätteeksi kuulimme Mendelssohnin ylevän ja vaikuttavan teoksen Lauda Sion op. 73. Tommi Niskala johti molempia kuoroja ja Irina Vavilova oli uruissa. Solisteina kuultiin Hannakaisa Nyröstä (sopraano), Ulla Raiskiota (altto), Heikki Kuloa (tenori) ja Erkki Rajamäkeä (basso).

Linkolan avioero-ooppera

29.8.2015 Jukka Linkolan ooppera Myrkkyhuntu Malmitalossa Helsingissä

Jukka Linkolan tuorein ooppera Myrkkyhuntu kantaesitettiin osana Helsingin Työväenopiston 100-vuotisjuhlia lokakuussa 2014. Kaikki tähänastiset näytökset ovat jääneet minulta väliin muiden menojen vuoksi, joten oli mukavaa että vielä yksi esitys ilmestyi Malmitalon ohjelmaan.

Yksinäytöksisen oopperan libreton referenssitekstinä (näin käsiohjelmassa kerrottiin) on Euripideen tragedia Medeia. Näkökulma on käännetty lapsiin, jotka käyvät läpi erilaisia tunteita vanhempien avioeron keskellä. Paikoin vähän naiivi ja rakenteeltaan kömpelö, mutta asiansa ajava libretto oli Pipsa Lonkan käsialaa. Asiallinen ja toimiva ohjaus oli Anselmi Hirvosen. Oopperassa hyödynnettiin seinälle heijastettuja videoita.

Linkolan musiikki esitettiin pääasiassa pianolla, jota soitti taitavasti ja ilmeikkäästi Marjaana Merikanto. Jukka Okkonen soitti paikoitellen harmonikkaa ja lyömäsoittimia. Laulusolisteina olivat sopraano Mervi Sipola-Maliniemi (sisko) ja baritoni Jarmo Ojala (veli). Ihan mukava esitys - harmi että maksavaa yleisöä oli paikalla alle 20 henkilöä...

Vaikuttava Wozzeck

28.8.2015 Alban Bergin ooppera Wozzeck Musiikkitalossa Helsingissä

Helsingin juhlaviikot tarjosi meille oopperan ystäville vielä yhden herkkupalan: Bergin Wozzeck esitettiin Musiikkitalossa eräänlaisena puolinäyttämöllisenä konserttiversiona. Näyttämösovituksen oli tehnyt Erik Söderblom. Visualisoinnista vastasi Petteri Tikkanen, jonka livenä piirtämät kuvitukset heijastettiin valkokankaille. Veikeä efekti syntyi siitä, että kamera kuvasi jokaisen Tikkasen piirroksen aluksi mustavalkoisena, ja vähät värit "syttyivät" kuviin vasta loppuvaiheessa.

Orkesterina oli Radion sinfoniaorkesteri Hannu Linnun johdolla. RSO pani parastaan Linnun tuiman ja vauhdikkaan komennon alla, ja lopputulos oli kyllä upea. Ajoittain lauluosuudet meinasivat peittyä pauhaavan soiton alle. Pienissä kuoro-osissa piipahtivat Dominante ja Helsingin Saksalaisen koulun Die Singknöpfe.

Solistikaarti oli kauttaaltaan laadukas. Wozzeckin osan lauloi itävaltalainen baritoni Florian Boesch. Hän teki roolihahmostaan ehkä hieman yksinkertaisen, kohtalon heittelemän miehen. Komeasta laulusta huolimatta osa roolin mahdollisuuksista jäi käyttämättä. Tätä ongelmaa ei ollut Karita Mattilan kohdalla. Hän tulkitsi Marien roolin kertakaikkisen upeasti; ensiluokkaista näyttelijäntyötä ja eläytymistä aina asuvalintaa myöten! Ja laulusta löytyi kaikenlaisia sävyjä tilanteen mukaan. Kapteenin osan teki syntyjään australialainen tenori Hubert Francis. Hän oli melkoinen luonnenäyttelijäkyky, eikä laulukaan hullummin sujunut. Muissa osissa nähtiin ja kuultiin Tuomas Pursio, Christian Juslin, Tuomas Katajala, Anna Danik, Nicholas Söderlund, Aarne Pelkonen ja Simo Mäkinen.

Soile Isokosken sulolaulua

27.8.2015 Soile Isokoski, sopraano ja Ilkka Paananen, piano Espoon tuomiokirkossa

Urkuyö ja Aaria -festivaalin päätöskonsertin taiteilijoina olivat tänä vuonna Soile Isokoski ja Ilkka Paananen. Ääriään myöten täysi Espoon tuomiokirkko sai nauttia myöhäisillasta kauniin musiikin parissa. Aluksi kuulimme aarian Ombra mai fu Händelin oopperasta Xerxes (Serse) ja tämän jälkeen pari numeroa Messias-oratoriosta: He shall feed his flock ja I know that my Redeemer liveth. Jumalaisen kaunista!

Tunnelmasta toiseen veivät Wagnerin Wesendonck-laulut, jotka Isokoski esitti suurella tunteella ja vahvasti ilmeitä myöten eläytyen. Lopuksi ohjelmassa oli suomalaista laulumusiikkia: neljä Yrjö Kilpisen ja kaksi Tauno Pylkkäsen kappaletta.

Ylimääräisiä saimme kuulla kaksi: Kilpisen Laululle ja Sibeliuksen Längtan heter min arvedel. Suosionosoitukset olivat huumaavat ja todellakin syystä. Soile Isokosken kokemuksella esitetyt hienot tulkinnat olivat valloittavia, vaikka ääni ei tietenkään ole enää kvaliteeteiltaan samanlainen kuin menneinä vuosikymmeninä. Ei haittaa ainakaan minua! Ilkka Paanasen selkeän erittelevä ja ilmava pianismi kruunasi esitykset.

Merkillistä nykyoopperaa Ateneumissa

27.8.2015 Lotta Wennäkosken ooppera Wunderbar! Ateneum-salissa Helsingissä

Minulle kolmas ja viimeinen teos Helsingin juhlaviikkojen tämänvuotisesta kotimaisen nykyoopperan tarjonnasta oli Lotta Wennäkosken ooppera Wunderbar! Sen musiikki toi mieleen monia kuulemiani Wennäkosken teoksia viime vuosilta: samanlaisia efektejä ja soittimien "persoonallista" käyttöä. Oopperan libretto perustuu Riikka Pulkkisen alkuperäistekstiin, jonka ovat lopulliseen muotoonsa työstäneet Hilkka-Liisa Iivanainen, Wennäkoski ja työryhmä. Iivanainen oli myös ohjannut Ateneumin intiimissä salissa esitetyn produktion.

Oopperassa nainen tutkii mm. Berliinin muurin murtumiseen johtaneita syntymävuotensa (1989) tapahtumia. Sairaalan dokumentit paljastavat hänen kaksoissisarensa kuolleen heti syntymän jälkeen. Nainen hakee vastauksia äidiltään, muistelee ihastumistaan urheilija Katrin Krabbeen ja ties mitä. Mukana tarinassa vilahtavat niin Cicciolina kuin Erich Honeckerkin! Teoksen taustojen ja synopsiksen lukeminen ennen esitystä auttoi kyllä kovasti, muuten en varmaan olisi ymmärtänyt lainkaan mistä oopperassa oli kyse.

Teoksen laulusolisteina olivat Anu Hostikka, Tanja Kauppinen-Savijoki ja Riikka Rantanen. Hostikan äänen lämpeneminen kesti tovin, mutta "varttuneemmat rouvat" tekivät vaikuttavaa laatutyötä alusta loppuun. Jokaisella solistilla oli useampia rooleja, joiden vaihtumista oli välillä vaikea seurata. Musiikista vastasivat viulisti Maija Linkola, sellisti Sirja Nironen ja pianisti Anna Laakso - ja pääsivät he välillä ääneenkin kuorona.