Täysipainoinen ilta Sinfonia Lahden tarjoamana

8.10.2015 Sinfonia Lahti, joht. Sakari Oramo, sol. Klaus Mäkelä, sello Sibeliustalossa Lahdessa

Jorma Panula joutui terveydellisistä syistä peruuttamaan kapellimestarivierailunsa Lahteen, mutta onneksi Sakari Oramo saatiin lyhyellä varoitusajalla tuuraajaksi.

Konsertti alkoi Rautavaaran Cantus Arcticus -teoksella. Olen kuullut tämän monia kertoja (tosin edellisestä on kulunut jo vuosia), mutta vasta nyt kappale kolahti kunnolla. En lainkaan muistanut, miten kaunista Rautavaaran musiikki vuodelta 1972 on, varsinkin teoksen viimeinen osa. Tai ehkä kyse oli vaan siitä, että nyt lavalta löytyi tarpeeksi pätevä ja osaava kapellimestari sekä laadukas orkesteri, jotka pystyivät nostamaan teoksen uudelle tasolle. Tai sitten olen vaan vanhentunut riittävästi...

Toisena teoksena kuulimme Uuno Klamin teoksen Merikuvia. Tätä kuusiosaista kappaletta en muista kuulleeni koskaan konsertissa kokonaisena. Vaihtelevaa musiikkia Klami tarjoilee, vaikka ilmiselvä Bolero-plagiaatti vähän himmentääkin säveltäjän sädekehää.

Väliajan jälkeen seurasi Dvořákin Sellokonsertto h-molli. Tämä kappale on aina kuulunut suosikkeihini, vaikka onhan se kaikessa mahtipontisuudessaan ja romanttisessa kuohuilussaan aika tahmainen. Mutta ei voi mitään, tarttuvia ja kauniita melodioita riittää roppakaupalla. Oramo johti hyvin lämpimän ja tunteikkaan esityksen, jonka 19-vuotias solisti Klaus Mäkelä viimeisteli suvereenilla suorituksellaan.

Sibeliusta ja venäläisiä mestareita

7.10.2015 Sibelius neljän ikkunan läpi 3: Sibelius ja Venäjä -konsertti Musiikkitalossa Helsingissä

Sibelius-Akatemian neliosaisessa konserttisarjassa Sibelius neljän ikkunan läpi oli vuorossa kolmas osa. Konsertti käsitteli Sibeliuksen musiikin suhdetta venäläiseen traditioon ja venäläisen musiikin tai ainakin eräiden venäläisten säveltäjien ominaispiirteisiin.

Konsertin avasivat bassobaritoni Kristjan Mõisnik ja pianisti Gustav Djupsjöbacka. Saimme kuulla vaikuttavat tulkinnat kolmesta Musorgskin ja yhdestä Borodinin laulusta. Mõisnik ei ollut aluksi aivan parhaimmillaan, mutta äänen lämmettyä onnistuivat yläsäveletkin. Mezzosopraano Elisabet Petsalo jatkoi melko mitäänsanomattomasti kolmella Sibeliuksen laululla pianistinaan Joel Papinoja. Mõisnik palasi lavalle Djupsjöbackan kanssa ja he esittivät kaksi kappaletta Sibeliukselta.

Sitten hieman Sibeliuksen instrumentaalimusiikkia: Soile Tolvanen soitti pianolla Andantinon sarjasta Kyllikki op. 41/2 sekä yhdessä viulisti Natalia Vaskinovan kanssa kappaleet Auf der Heide op. 115/1 ja Cantique op. 77/1.

Ennen väliaikaa saatiin vielä annos laulumusiikkia: Pirteä sopraano Alina Koivula esitti Tolvasen kanssa kaksi Tšaikovskin laulua. Osuuden viimeistelivät Koivula, Petsalo ja Papinoja Sibeliuksen Autrefoisilla.

Väliajan jälkeen Koivula esitti Glinkan kappaleen Zatsvetet tsheremukha Tolvasen säestyksellä. Mõisnik ja Djupsjöbacka jatkoivat veikeällä kokonaisuudella, jossa oli kappaleet Glinkalta, Borodinilta ja Tšaikovskilta.

Loppu oli silkkaa Sibeliusta: Berceuse op. 79/6, Rondino op. 81/2 ja Valse op. 81/3 soivat viehkeästi Vaskinovan ja Tolvasen käsissä. Tämän jälkeen Tolvanen tarjoili tanssillisia tunnelmapaloja: Valse chevaleresque op. 96c, Valsette op. 40/1 ja Auf dem Tanzvergnügen op. 74/3. Kaunista ja taitavaa oli!

Konsertti päättyi lauluilla: Ensin Mõisnikilta ja Djupsjöbackalta kuultiin Romeo ja Romans opuksesta 61. Koivula ja Tolvanen esittivät Hymn to Thaïsista velton tulkinnan, joka ei säväyttänyt. Tanken- ja Små flickorna -kappaleissa Koivula ja Petsalo pelasivat hyvin yhteen. Pianistina näissä oli Papinoja.

Hulvatonta menoa Avantin malliin

4.10.2015 Avanti!-kamariorkesterin RAHA-konsertti Vanhassa ylioppilastalossa Helsingissä

Avantin konsertissa otettiin kantaa talouspolitiikkaan, säästöihin ja rahan asemaan yleensäkin. Pasi Heikura juonsi konsertin ja hauskutti yleisöä osuvilla ja osin humoristisilla välipuheillaan. Orkesteria johti Jaakko Kuusisto.

Ohjelman aloittivat mezzosopraano Essi Luttinen ja pianisti Jouko Laivuori. Hans Eislerin ja Bertolt Brechtin kappale There's nothing quite like money sai aivan uskomattoman hienon esityksen. Luttinen eläytyi osaansa täydellisesti ja jokainen laulun, liikkeiden ja eleiden yksityiskohta vaikutti tarkkaan mietityltä.

Sitten säästölinjalle: Sibeliuksen Andante festivo nyrjähteli mekaanisten säästöjen kourissa, mutta Karelia-sarjan Alla marciasta tuli juustohöylän jäljiltä aivan hulvaton. Yleisö oikein ulvoi naurusta. Vielä hauskemmaksi meni, kun sopeutuksen tuloksena kuulimme Finlandian kolmen hengen kampayhtyeen esittämänä.

Tämän jälkeen seurasi  Anton Webernin sovitus Johann Strauβ nuoremman Aarrevalssista. Weberniltä kuultiin myös Kolme pientä kappaletta sellolle ja pianolle op. 11. Tämän minimalistisen pläjäyksen esittivät pianisti Naoko Ichihashi ja sellisti Jonathan Roozeman. Konsertin ensimmäinen puolisko päättyi Otaniemen kaiun esittämään musikaalinumeroon Brotherhood of Man. Jatsahtavaa ja iloista menoa johti Tapani Länsiö.

Väliajan jälkeen kuultiin Beethovenin opuksesta 113 Ateenan rauniot -alkusoitto ja Turkkilainen marssi. Kaisaniemen ala-asteen kuorolaiset esittivät kolme vanhaa koululaulua: Koululaisen marssi, Eespäin joukko nuorien ja Suksimiehen laulu. Tätä seurasi avantilaisten absurdia lähentelevä improvisaatio Valtioneuvoston tekstistä "Suomi 2025 yhdessä rakennettu". Konsertin päätti Jay Schwartzin kappale Music for Orchestra III, joka oli suggeroivaa ja erikoisuudessaan mielenkiintoista kuultavaa.

Wolfia ja Sibeliusta

4.10.2015 Aarne Pelkonen, baritoni ja Juho Alakärppä, piano Helsingin kaupungintalon juhlasalissa

Saammeko esitellä: Hugo Wolf! -konserttisarjan osassa V/VI kuulimme jälleen Wolfin lauluja Eduard Möriken runoihin. Ennen konserttia Hedvig Paulig ja Ilmo Ranta kertoivat mietteistään ja keskustelivat konsertin ohjelmasta ja sen säveltäjistä. Itse konsertissa sali täyttyi oikein kiitettävästi - eli taitaa niitä liedin ystäviä sittenkin olla aiempien konserttien surkeita yleisömääriä enemmän!

Pelkonen ja Alakärppä olivat valinneet kymmenen Wolfin laulua, jotka etenivät kepeähköstä Der Gärtneristä hurjaan Der Feuerreiteriin. Pelkosen hallittua ja tasapainoista laulua oli jälleen kerran ilo kuunnella, vaikka kaikki kappaleet eivät täysin virheettömästi menneetkään.

Väliajan jälkeen oli Sibelius-osion vuoro. Kappaleita oli merkitty ohjelmaan kaikkiaan kaksitoista, mutta niistä yksi jäi jostain syystä pois. Muutamista kappaleista kuultiin hyvin piristäviä tulkintoja, esim. Till Friggassa oli sopivasti nuoren miehen tunteen paloa ja Drömmen-kappaleessa jopa leikillisyyttä. Ylimääräisenä kuultiin Sibeliuksen Vilse.

Maisteri in spe

3.10.2015 Jonas Rannilan kuoronjohdon maisterintutkintokonsertti Musiikkitalossa Helsingissä

Musiikkitalon Camerata-sali tuli - ehkä yllättäen - melko täyteen, kun luvassa oli kuoropainotteista musiikkia Jonas Rannilan johtamana. Olen seurannut Rannilan edesottamuksia ja uraa aina Cantores Minores -ajoista saakka, ja oli jotenkin hienoa olla todistamassa hänen upeaa onnistumistaan ja osaamistaan maisterintutkintokonsertissa. Sibelius-Akatemian Vokaaliyhtye soi hänen johdossaan puhtaasti ja kautta linjan taidokkaasti.

Konsertti alkoi renessanssin vokaalipolyfonialla: Giovanni Pierluigi da Palestrinan Iubilate Deo, Motectus octo vocibus soi hivelevän kauniina ja hyvää tekevänä laulukylpynä. Sen perään kuulimme J. S. Bachin Messu A-duurin (BWV 234). Pakkohan ohjelmassa oli Bachia olla - kun tiedän että hän on Rannilallekin Mestari. Messun esitys osoitti, kuinka Rannila hallitsee varsin vaivattomasti suuremmankin teoksen ja orkesterin, joka tosin oli tässä vain yhdeksänhenkinen. Laulusolisteina saimme nauttia Hedvig Pauligista, Teppo Lampelasta ja Sampo Haapaniemestä. Pienemmissä solistisissa osuuksissa lauloivat Sibelius-Akatemian Vokaaliyhtyeen jäsenet.

Väliajan jälkeen seurasi toinen kappale renessanssin ajalta: Giovanni Gabrielin Jubilate Deo. Ja kylläpä soikin hienosti! Päätösnumerona kuulimme Sofia Gubaidulinan Sonnengesangin vuodelta 1997 Franciscus Assisilaisen tekstiin. Näytti se nykymusiikkikin Rannilalta taipuvan, vaikka teos on täynnä erikoisia taitteita ja tarkkana sai partituurin kanssa varmasti olla. Erityismaininnan ansaitsee tärkeän sello-osuuden soittanut Jonathan Roozeman.

Ylimääräisenä laulettiin Sibeliuksen Finlandia ja halukkaat yleisöstäkin pääsivät lavalle osallistumaan. Tässä vaiheessa ei silmä enää pysynyt kuivana...

Aivan upea kokonaisuus, jota kelpaa muistella pitkään. Kiitokset ja onnea tulevalle maisterille!

Ooppera vieraudesta

3.10.2015 Paolo Rosaton ooppera Lars Cleen - Muukalainen Helsingin Konservatorion konserttisalissa

Maailman kantaesityksensä 2.10. saanut ooppera esitettiin vielä toisen kerran Helsingin Ruoholahdessa. Jukka von Boehm oli ohjannut jäntevän tarinan, jossa kuvataan suomalaisen merimiehen Lars Cleenin kohtaloa Sisiliassa, vieraassa ympäristössä. Walter Zidaričin libretto perustuu Luigi Pirandellon novelliin vuodelta 1902.

Pieni yhdeksän hengen orkesteri soitti Edward Ananian-Cooperin johdolla Rosaton kiinnostavan sävellyksen, josta pidin kovasti. Libretto oli periaatteessa toimiva, mutta jonkinasteinen kohtausten katkonaisuus tai irrallisuus sitä vaivasi. Tämä pilasi paikoittain draaman kaaren, mutta jostain syystä en tällä kertaa kokenut sitä suurena miinuksena. Toimihan tämä näinkin!

Rooleja oopperassa on vain kuusi, joista yksi on mykkä rooli. Tero Halonen lauloi Lars Cleeninä ja Matias Haakana Don Paranzana. Aiemmin Haakanaa kuullessani hän on tehnyt ihan hyvän vaikutuksen, mutta nyt eivät kyvyt kyllä vastanneet roolin vaatimuksia. Tekisi mieli viitata ilkeästi vanhaan sanontaan, että kun taidot loppuvat niin lisätään volyymia... Venerinan osan lauloi oikein kauniisti Satu Strömberg ja Donna Rosolinana esiintyi mainiosti Sirja Pohjanheimo-Vikla. Samuli Takkulalla oli kaksi pienempää osaa ja Il Turcon mykässä roolissa lavalla esiintyi Muhamed Awadi.

Raskaan sarjan ranskalaiset

2.10.2015 Jenni Lättilä, sopraano ja Maija Parko, piano Musiikkitalossa Helsingissä

Raskaan sarjan ranskalaisiksi nimetyssä konsertissa lupaava Wagner-sopraanomme Jenni Lättilä esitti ranskalaista laulumusiikkia yhdessä pianisti Maija Parkon kanssa.

Ohjelma aloitettiin viidellä Lili Boulangerin laululla Francis Jammesin teksteihin. Clairiéres dans le ciel jätti hieman valjun vaikutelman. Tämä ei niinkään johtunut esiintyjistä, vaan kappaleiden luonteesta ja sävelkielestä. Seuraavat neljä Henri Duparcin laulua sen sijaan olivat täysosuma. Lättilän äänimateriaali ja tulkinta sekä Parkon ilmeikäs ja tarvittaessa herkkäkin pianismi sopivat näihin mainiosti.

Väliajan jälkeen kuulimme kaksi pientä Claude Debussyn pianokappaletta: Les sons et les parfums dans l'air du soir ja Les soirs illuminés par l'ardeur du charbon. Lättilä luki ennen molempia kappaleita Baudelairen runot Antti Nylénin suomennoksina. Konsertin päätti Debussyn Cinq poémes de Baudelaire. Ne Lättilä lauloi hyvin vaikuttavasti, joskin paikoin aika ronskilla otteella; hienostuneempi ja sävykkäämpi tulkinta olisi voinut olla paikallaan.