Eiköhän Mannerheimkin oopperan ansaitse

11.6.2017 Tuomas Kantelisen ooppera Mannerheim Ooppera-areenalla Ilmajoella

Ilmajoen Musiikkijuhlien tämän vuoden uutuustuotanto on Mannerheim-ooppera. Sen kaikki näytökset myytiin hyvissä ajoin loppuun, ja kuulemma ensi kesän esityksiinkin on jo tehty valtavasti varauksia. Tiedossa ei ole, tuleeko Mannerheim jatkamaan vielä kolmannen kauden - Ilmajoella on viime aikoina esitetty uutta tilausteosta vain kahtena kesänä.

Suomessa on sävelletty viime vuosina useita suurmiesoopperoita, mm. Ahti Karjalaisesta, Urho Kekkosesta, Akseli Gallen-Kallelasta, Oskar Merikannosta - ja lisää on tänä vuonna tulossa Mannerheimin lisäksi ainakin Lars Levi Laestadiuksesta, Abraham Ojanperästä ja Frans Emil Sillanpäästä. Naiset ovat jääneet selvästi vähemmälle, mutta ehkä marsalkkamme on tästä huolimatta ansainnut oman oopperansa? Mannerheimin elämässä riittää kyllä aineksia pariin-kolmeenkin librettoon. Henkilöön ei ehkä ole uskallettu tai tohdittu tarttua aiemmin, mutta hyvä että nyt, kun enää ei "tarvitse" tehdä ikonia pönkittävää palvontaoopperaa.

Tuomas Kantelisen musiikki oli todella kaunista, melodista ja nautittavaa - juuri sellaista "helposti sulatettavaa" sävelkieltä, joka kelvannee nykyoopperaan ennakkoluuloisesti suhtautuvillekin. Säveltäjä johti itse esityksen Vaasan kaupunginorkesterin edessä. Oopperan libreton olivat kirjoittaneet Laila Hirvisaari ja Eve Hietamies ja ohjaaja Tuomas Parkkinen oli hieman muokannut ja täydentänyt tekstiä. Ikävä kyllä pidän silti librettoa tämän teoksen heikkona lenkkinä (kuten kotimaisissa kantaesityksissä usein ennenkin). Mikä siinä onkin, että asiansa osaavia libretistejä ei tunnu Suomesta löytyvän? Välillä tunsin suorastaan myötähäpeää seuratessani libreton tekstiä - esimerkiksi mukahauskassa odottavien äitien kohtauksessa. Ei libretto nyt sentään läpensä huono tai kelvoton ollut; oli sillä ansionsa esimerkiksi joidenkin sisäisten tunnetilojen kuvauksessa.

Ooppera oli dramaturgisesti vähän poukkoileva. Miksi ihmeessä mukaan piti sulloa niin paljon Mannerheimin elämän vaiheita, joista muutama oli aika yhdentekeväkin? Kohtausten karsiminen ja jäljelle jäävien syventäminen olisi tehnyt kokonaisuudelle hyvää. Päähenkilön sotavuodet ohitettiin nopeasti ja etäännytettynä, mikä oli varmasti järkevä ratkaisu. Ohjaus sinänsä oli pätevää ja mietittyä työtä. Ilmajoella ei ole koskaan menty siitä mistä aita on matalin, ja nytkin Parkkisella oli käytettävissään suuri kuoro ja lapsikuoro erilaisia ihmisjoukkoja esittämään. Myöskään puvustuksessa (Leena Rintala) ei ollut pihistelty. Marjatta Kuivaston lavastus oli erinomainen ja monikäyttöinen - esimerkiksi junanvaunu muuntui kätevästi Mannerheimin huvilaksi.

Pääroolissa Gustaf Mannerheimina oli Waltteri Torikka. Ihan täysin tyytyväinen en hänen suoritukseensa ollut, sillä varsinkin ensimmäisessä näytöksessä hän lauloi falskisti luvattoman paljon. Sävelpuhtaus kyllä parani ja ääni virtasi luonnollisemmin esityksen kuluessa. Torikan näyttelijäntyössä oli joitakin aivan verrattomia hetkiä, esimerkiksi kun hän esitti Kaivopuiston huvilassa murahtelevaa äkeää vanhenevaa kenraalia.

Useimmilla muilla solisteilla oli vähintään kaksi eri roolia. Essi Luttinen lauloi heti oopperan alussa jumalaisen kauniisti Helen Mannerheimina eli marsalkan äitinä. Johanna Rusanen-Kartano oli luotettava taloudenhoitaja Ida Onerva Lankinen, mutta näytellessään hän teki hahmosta aivan liian nuorekkaan ja iloluontoisen. Annami Hylkilä onnistui täydellisesti nuorena kuolleen sisaren Anna (Annicka) Mannerheimin roolissa. [Miksi muuten libretistit muuntelivat totuutta eli esittivät Annickan kuolemaan liittyvät tapahtumat Gustafin kannalta myönteisessä valossa? Se oli kylläkin veljeksistä Calle, joka kiirehti Pietarissa kuolleen Annickan luo. Helsingissä asunut Gustaf ei osallistunut edes siskonsa hautajaisiin Askaisissa.]

Muita sisaruksia esittivät mm. Jeni Packalén, Markus Suihkonen ja Kristian Lindroos. Petri Bäckströmillä (mm. Albert-eno ja Toivo Lankinen) oli jälleen kerran ongelmia laulamisensa kanssa - olisikohan syytä hankkia ammattiapua, kun ei näytä homma enää sujuvan? Muista solisteista mainittakoon Markus Nykänen, joka oli mm. mainio Mihail Kotšubei ja Mia Heikkinen, joka kiukutteli herkullisesti Anastasia Arapovana. Niklas Spångberg esitti vakaasti mm. Vaunuhallin miestä.