Päivä täynnä ohjelmaa Tapiolassa ja Musiikkitalossa

17.12.2015 Tapiola Sinfonietta, joht. Osmo Vänskä, sol. Jevgeni Subdin, piano Tapiolasalissa Espoossa

17.12.2015 Tunne orkesterisi -luento: Minun Sibeliukseni Musiikkitalossa Helsingissä

17.12.2015 Helsingin kaupunginorkesteri, joht. John Storgårds Musiikkitalossa Helsingissä

Päivän ohjelma alkoi Tapiolasalissa klo 14. Tapiola Sinfoniettan iltapäiväkonsertin juonsi tuttuun miellyttävään tyyliinsä Janne Koskinen. Kapellimestarin korokkeelle nousi Osmo Vänskä. Ohjelma alkoi Beethovenin Pianokonsertolla nro 1, jonka solistina soitti Jevgeni Subdin. Kuulimme selkeän ja vivahteikkaan tulkinnan, joka on kuulemma päätymässä muutaman päivän kuluttua levyllekin. Subdinin omat kadenssit istuivat kokonaisuuteen oikein hyvin ja olivat piristävä lisä tuttuun teokseen. Toisena kappaleena kuulimme Dvořákin Sinfonian nro 9 ”Uudesta maailmasta”, tai tarkemmin sanottuna vain osat 2 ja 4. Largo soi romanttisen hehkuvana ja kauniina, kun taas finaaliosaan Vänskä latasi sitä fuegoa koko rahan edestä. Konsertin jälkeen olivat vuorossa lipun hintaan kuuluneet leivoskahvit - kiva idea tapiolalaisilta!

Tunne orkesterisi -yleisöluentosarjan viimeinen kerta tältä vuodelta alkoi klo 16.30 Musiikkitalon Harjoitussali Paavossa. Sali tuli aivan täyteen ja seinustoille jouduttiin kantamaan lisätuoleja. Kyse ei niinkään ollut perinteisestä luennosta, vaan vieraat keskustelivat isäntä Ville Kompan kanssa. Aluksi paikalla oli vain sopraano Helena Juntunen, sillä kapellimestari Hannu Lintu oli vielä RSO:n harjoituksessa ja saapui hieman myöhemmin. Tilaisuuden otsikkona oli Minun Sibeliukseni, ja se keskittyi tällä kertaa Sibeliuksen orkesterilauluihin. Yleisen keskustelun lisäksi ehdittiin käydä tarkemmin läpi kolme kappaletta (Flickan kom ifrån sin älsklings möte, Norden ja Luonnotar), jotka kuultiin YLE:n arkistojen kätköistä löytyneiltä tallenteilta - kaikissa solistina Juntunen. Kahdessa ensimmäisessä soitannosta vastasivat RSO ja Lintu, viimeisessä Sinfonia Lahti ja Vänskä. Upeaa oli, vaikka tietysti mielellään Juntusta olisi kuunnellut livenä!

Ja lopuksi HKO:n konsertti klo 19 Musiikkitalon Konserttisalissa. Ilmassa oli suuren juhlan hieman haikeaakin tunnelmaa, sillä kyseessä oli John Storgårdsin viimeinen konsertti orkesterin ylikapellimestarina. Ohjelmassa oli yksi ainoa kappale: Mahlerin Sinfonia nro 7. Se soi muhkeasti ja menevästi, mutta ylipitkä ja sekava keitos ei vaan teoksena ole koskaan puhutellut minua. HKO:n ja Storgårdsin esitys sinänsä oli erinomainen, mutta kun ei kolahda niin ei... "Jontte" oli elementissään ja antoi selvästi kaikkensa, joten hyvä muisto miehestä jää tämänkin johdosta. Puhumattakaan niistä kaikista hienoista konserteista vuosien varrella. Kaunis kiitos ja menestystä urallesi jatkossakin!