Tammikuu 2015 pikakelauksella eli mitä kaikkea siihen mahtuikaan

Koska sain aikaiseksi blogin perustamisen vasta huhtikuussa, uhkaa alkuvuoteni 2015 jäädä pimentoon eli dokumentoimatta. Tiivistän seuraavissa päivityksissäni tammi–huhtikuun tapahtumia kuukausi kerrallaan.

11.1.2015 Fabulous Bäckström Brothers Musiikkiteatteri Kapsäkissä Helsingissä
Hulvatonta musiikki-iloittelua Spymonkey-ryhmän Toby Parkin ohjaamana. Huikeana elämyksenä jäi mieleeni kolmella melodikalla soitettu Valkyyrioiden ratsastus! Petri Bäckströmin ääni ei ollut ihan kunnossa (flunssaa?), mutta siitäkin selvittiin huumorilla. RSO:n väliaikakeskusteluista tuttu pianisti Jukka Nykänen klaarasi osansa suvereenisti. Jouni Bäckströmin roolityö Wagnerina oli hupaisa. Esitys näyttää pyörivän Kapsäkissä vielä huhtikuussa 2015 ja kesällä joidenkin festivaalien ohjelmassa. Kannattaa käydä katsomassa!

15.1.2015 G. F. Händelin Aleksanterin pidot (Alexander´s Feast, HWV 75) Lietuvos nacionalinis operos ir baleto teatrasissa VilnassaHändelin teoksesta oli toteutettu näyttämöllinen versio ja tapahtumat oli siirretty nykypäivään. Aleksanteri Suuri olikin venäläinen miljardööri, jonka rakastama Thais järjesti haute couture -muotinäytöksen paikkakunnan kermalle. Tämän idea ja ohjaus jäivät minulle vähän hämäriksi. Musiikki oli kuitenkin upeaa, ja olisin ollut täysin tyytyväinen pelkkään konserttiversioon. [16.1. Matka bussilla Vilnasta Riikaan: Hinta ruhtinaalliset 3 euroa ja auto oli uudempi & hienompi kuin pikavuorobussit Suomessa koskaan!]

17.1.2015 Sergei Prokofjevin ooppera Rakkaus kolmeen appelsiiniin Latvijas nacionālā operassa Riiassa
Viihdyttävä oopperailta paikallisin laulajavoimin. Aleksandrs Titelsin ohjaus piti ajoittain absurdin tarinan hyvin kasassa. Lavastus ja puvustus olivat vähän kotikutoisen oloisia, mutta hyviä yksityiskohtia niistäkin löytyi. Laulajasuorituksista ei jäänyt mitään ihmeempää mieleen: asiallista perustasoa, mutta ei mitään huippua.

24.1.2015 Elokuvissa: Franz Lehárin operetti Iloinen leski The Metropolitan Operasta New Yorkista
Matinea alkoi "lupaavasti": kapellimestari Sir Andrew Davis oli pannut alkusoiton uusiksi ja muutakin mulkkausta oli partituuriin tehty. Mielestäni Renée Fleming ei ollut paras mahdollinen valinta Hanna Glavarin rooliin. Kyllä hän tietenkin rautaisella ammattitaidollaan suoriutui tehtävästä hyvin, mutta minulle hän ei vaan ollut oikea Hanna – jotain jäi puuttumaan. Saattoi tietysti johtua esityskielestäkin (englanti)... Mutta mikä ihmeen päähänpisto oli laittaa hänen laulettavakseen kokonaan toisesta teoksesta napattu aaria? Vaatiko Fleming entisaikojen diivojen tapaan lisää laulettavaa, jotta voisi esitellä taitojaan ja paistatella yleisön suosiossa? Kreivi Danilo Danilovitšiä esitti Nathan Gunn, joka vaikutti vähän pökkelömäiseltä, mutta löytyi hänestä sittemmin vähän pilkettä silmäkulmasta ja sopivasti dekadenssiakin. Esityksessä oli visuaalisesti näyttäviä hetkiä, kuten Metin Live in HD -tuotannoissa lähes aina.

24.1.2015 Oscar Strausin operetti Die lustigen Nibelungen Helsingin konservatoriossa
Erittäin viihdyttävä ja mukava esitys! Ohjaus oli taattua Ville Saukkosta (tätä ei tarvinne avata enempää kenellekään, joka on nähnyt Saukkosen ohjauksia) ja toimi tässä burleskioperetissa erinomaisesti. Ohjaaja oli tehnyt teokseen joitakin omia lisäyksiään, jotka eivät häirinneet, koska kukaan meistä katsomossa olleista ei tuntenut teosta ennestään. Strausin vuonna 1904 kantaesitetty operetti tehtiin siis vasta nyt Suomessa ensimmäistä kertaa. Jani Sivénin johtama orkesteri suoriutui ihan hyvin, mutta solistit yllättivät positiivisesti. Ei olisi uskonut, että lavalla oli esiintyjiä, joille tämä oli ensimmäinen produktio ikinä! Vanha tuttu Joonas Asikainen vakuutti Guntherina ja melkein kaikilla muillakin solisteilla oli vahvuutensa. Erityisesti Maija Nevalan laulaman Neiti Linnun koloratuurit osuivat ja upposivat. Vielä pitää mainita Lari Materon ilmeikkäästi näyttelemä Wagner (rooli oli Saukkosen lisäystä), joka kruunasi säveltäjämestariin kohdistuvan vinoilun.

25.1.2015 Sibelius-kirkkokonsertti Hämeenlinnan kirkossa
Pääasiassa Sibelius-Akatemian professori- ja lehtorivoimin hoideltu konsertti. Odotin kovasti Petteri Salomaan esiintymistä, mutta hänen sairastumisensa vuoksi laulusolistina oli Erkki Rajamäki. Voi harmi! Mutta menihän tämä näinkin. Ohjelmassa oli mielenkiintoisia (ei välttämättä tässä yhteydessä positiivinen laatusana) urkusovituksia, mm. Prospero näytelmämusiikista Myrsky (sov. Torsten Stenius), Bardi harpulle ja uruille (sov. Ville Urponen) sekä Lemminkäisestä osa Tuonelan joutsen (sov. Ville Urponen). Esiintyjinä olivat Rajamäen lisäksi Peter Peitsalo, Ville Urponen ja Timo Kiiskinen (urut), Lily-Marlene Puusepp (harppu) ja Aale Lindgren (englannintorvi). Konsertin taustapiruna tohotti aina niin energinen Erkki Korhonen.

28.1.2015 Ignaz Pleyelin marionettiooppera Die Fee Urgele (Urgele-keiju) Sibeliustalossa Lahdessa
No nyt jysähti! Urgele-keiju vuodelta 1776 on yksi harvoja nykyaikaan asti säilyneitä alkuperäisiä marionettioopperoita. Wasa Marionette Operan, Bialostocki Teatr Lalekin ja Suomalaisen barokkiorkesterin yhteistyönä toteutettu herkullinen esitys, jossa tunsi siirtyvänsä ajassa taaksepäin. Hieno puinen näyttämö mekaanisine koneistoineen, sähkövalojen puuttuminen, mukaansatempaava musiikki ja asiansa osaavat solistit (Piia Komsi, Niall Chorell ja Jakob Bloch Jespersen) loivat Tunnelman. Erityiskiitoksen ansaitsee kertojana toiminut eläytyvä ja ilmeikäs Teppo Lampela, joka luki runomuotoon lyhentäen suomennetut puheosuudet. Aivan uudenlainen kokemus minulle!

30.1.2015 Carl Maria von Weberin ooppera Der Freischütz (Taika-ampuja) Staatsoper BerlinissäMitäpä tästä nyt sanoisi? Vähän tylsä ja ohjaukseltaan omituinen produktio, paljon staattista pönötystä. Solisteissa kuitenkin oikein hyviä suorituksia ja kuorokin teki vaikutuksen. Lavastus oli kaikessa yksinkertaisuudessaan tehokas.

31.1.2015 Dmitri Šostakovitšin ooppera Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbeth Deutsche Oper Berlinissä
Tämä ooppera oli jotenkin päässyt välttelemään minua, eli en ollut nähnyt sitä aiemmin, mutta nyt voi todeta että hyvää kannatti odottaa. Vahvaa musiikkia ja kylmääviä tapahtumia, mutta vähän huumorin pilkahduksiakin seassa. Nautittava ilta, joka kului kuin siivillä. Donald Runnicles johti orkesteria pätevästi. Pääosissa kiitettävät solistisuoritukset, varsinkin Sir John Tomlinson ja Evelyn Herlitzius.