Kirkko-ooppera ei kolahtanut

25.5.2017 Matti Heinisen ooppera Rakkauden ateria Kouvolan keskuskirkossa

Luterilaisen Kulttuurin Säätiö päätti juhlistaa reformaation merkkivuotta uudella kotimaisella kirkko-oopperalla, mikä on tietysti kannatettava ajatus. Teos tilattiin nuorelta säveltäjältä, Matti Heiniseltä, mitä voi pitää ennakkoluulottomana ratkaisuna. Ooppera sai kantaesityksensä Kuopiossa jo 10.4. ja sitä esitetään tällä erää vain muutamalla paikkakunnalla. Tuotannosta on vastannut Suomalainen Kamariooppera ja produktion taiteellisena johtajana toimi Jorma Hynninen. Libreton laati Raamatun tekstin pohjalta Veera Airas, joka on myös ohjannut teoksen.

Minuun ooppera ei tehnyt suurempaa vaikutusta. Heinisen sävelkieli ei puhutellut ihmeemmin, ohjaus oli melkoisen mitäänsanomaton ja suurin osa laulajistakin tasoltaan vaatimattomia. Tämä selittyy sillä, että lähes kaikki opetuslapset olivat Sibelius-Akatemian Kuopion osaston opiskelijoita ja mukana oli joku Kuopion konservatoriostakin. Evankelista Johanneksen roolin tehnyt Jorma Hynninen jätti oopperalavat jo vuonna 2013, mutta pääsi vielä laulamaankin tässä pienehkössä tehtävässä. Esityksen kiistaton tähti oli Jeesuksen osassa ollut Kristian Lindroos. Hänen väkevää baritoniaan kelpasi kuunnella, mutta roolin esittäminen jäi kovin ohueksi. Simon Pietarina esiintynyt Ossi Jauhiainen teki myös kohtuullisen hyvän suorituksen.

Oopperan johti Heikki Liimola. Musiikista vastasi pääasiassa Jan Lehtola urkujen ääressä, lisäksi paikoin oli mukana lyömäsoittimia ja käsikelloja. Yleisökin pääsi osallistumaan, sillä teokseen sisältyi kaksi yhdessä laulettavaa virttä sekä Isä Meidän -rukous.

Nuoria solisteja ja satuoopperaa Kuusankoskella

24.5.2017 Kymi Sinfonietta, joht. Esa Heikkilä Kuusankoskitalossa Kouvolassa

Konsertin alkupuoliskolla Kymi Sinfoniettan solisteina esiintyi kuusi musiikin opiskelijaa, joiden ikähaitari oli 12-19 vuotta. Avaukseksi baritoni Okko Lakka esitti aarian Ein Mädchen oder Weibchen Mozartin Taikahuilusta. Tätä seurasi kaksi sellonumeroa: Inka-Liisa Piispa ja Faurén Elegia sellolle ja orkesterille sekä Joel Nachtigall ja 1. osa Elgarin Sellokonsertosta e-molli.

Neljäntenä numerona sopraano Lotta Pylkäs esitti kupletin Ich lade gern mir Gäste ein Johann Strauβ nuoremman Lepakosta. Nuorten solistien osuuden päättivät viulisti Neea-Noora Piispa 1. osalla Mozartin Viulukonsertosta nro 3 G-duuri sekä sellisti Maria Urpalainen, joka esitti David Popperin Unkarilaisen rapsodian.

Kokonaisuus oli varsin tasokas, vaikka solisteista vanhimmat erottuivat tietysti nuoremmistaan sekä teknisesti että tulkinnallisesti. Parhaiten mieleen jäivät Okko Lakan eläytyvä ja laulullisesti jäntevä Papageno-tulkinta sekä sellistit Joel Nachtigall ja Maria Urpalainen.

Väliajan jälkeen oli vuorossa Jaakko Kuusiston satuooppera Prinsessa ja villijoutsenet, jonka libretto perustuu H. C. Andersenin satuun. Teos on Kuusiston ensimmäinen ooppera vuodelta 2002. Orkesteria oli vahvistettu Kotkan seudun musiikkiopiston ja Pohjois-Kymen musiikkiopiston soittajilla, ja näistä oppilaitoksista oli koottu myös kuoro. Esa Heikkilä teki johtajana jämptiä ammattityötä.

Ooppera jouduttiin esittämään noin puolikkaalla lavalla, sillä orkesteri täytti toisen puolen. Tilan rajoitteet huomioiden Piia Kleimolan ohjaus oli oikein näppärä. Lavastus oli hyvin vähäistä ja sen oikeastaan korvasivat taustaseinälle heijastetut kuvat ja videot, jotka kuvittivat kohtaukset. Puvustuksen oli suunnitellut Seija Kiuru.

Solisteina esiintyivät Emilia Vesalainen-Pellas (Eliisa), Leena Arffman (kuningatar eli äitipuoli), Helena Berg (eukko/haltija), Kai Huopainen (kuningas), Peter Nordman (nuori kuningas) ja Juha Pikkarainen (piispa). Joukossa oli useita minulle tuntemattomia kymenlaaksolaisia kykyjä, jotka ovat esiintyneet myös ammattilavoilla. Prinssien osissa olivat Irene Sipari-Vilhunen, Hannele Vaniala, Niina Villanen ja Varpu Eronen.

Meriseikkailu oopperamaailmassa

21.5.2017 Howard Moodyn ooppera Sindbad - A Journey Through Living Flames Cité de la musique-Philharmonie de Parisissa

Cité de la musique-Philharmonie de Parisin "vanhan rakennuksen" eli nykyisin Philharmonie 2:n konserttisalissa esitettiin englantilaisen Howard Moodyn ooppera Sindbad. Se kantaesitettiin joitakin vuosia sitten Brysselin La Monnaiessa, ja säveltäjä sovitti teoksen uudelleen tätä Orchestre de Parisin tuotantoa varten.

Amélie Pariasin ohjaus nojasi suuren lapsikuoron hyödyntämiseen ja liikutteluun sekä lavalla että salin muissa osissa. Solistitehtävissä olleet sopraano Laura Holm ja baritoni Mathieu Gardon olivat kaikin puolin toimiva ja laulullisesti tasapainoinen pari. Moodyn helposti lähestyttävää musiikkia soitti pieni, kaiketi 13-henkinen orkesteri, jota johti jämptisti viittoen Lionel Sow.

Mozartin pikkusievä varhaisooppera

20.5.2017 Wolfgang Amadeus Mozartin ooppera Bastien und Bastienne Opéra National de Parisin Amphithéâtre Bastillessa

Opéra Bastillen amfiteatteri kantaa Olivier Messiaenin nimeä, vaikka säveltäjän tuotantoon kuuluu vain yksi ooppera. Nyt tällä pienellä näyttämöllä esitettiin kuitenkin Mozartin teos, tarkemmin sanoen hänen vuonna 1768 (eli 12-vuotiaana) säveltämänsä yksinäytöksinen singspiel Bastien und Bastienne. Kuulimme siitä kylläkin ranskankielisen version Bastien et Bastienne. Sävellys ei tietenkään yltänyt Mozartin kypsempien mestariteosten tasolle, mutta miellyttävää ja paikoin idearikasta musiikkia tässäkin teoksessa kuultiin.

Mirabelle Ordinaire oli siirtänyt 1700-luvun alun paimenkylän tapahtumat tivolimaailmaan. Ratkaisu oli toimiva monessakin mielessä - ei vähiten siksi, että tuotanto oli suunnattu "nuorelle yleisölle", johon tivolin visuaalisuus vetoaa. Ohjauksessa oli mukavia oivalluksia, joita Philippine Ordinairen lavastus ja Philippe Albaricin valaistus tukivat erinomaisesti. Mainiot puvut oli suunnitellut Sylvie Blondeau.

Myös esiintyjät olivat varsin nuoria. 12-henkistä orkesteria johti Iñaki Encina Oyón, joka osoittautui musikaaliseksi ja osaavaksi kapellimestariksi. Solistit Pauline Texier (Bastienne), Juan de Dios Mateos Segura (Bastien) ja Andriy Gnatiuk (Colas) olivat iästään huolimatta jo ammattitaitoisia ja ilmaisuvoimaisia laulajia sekä mainioita näyttelijöitä.

Yllätyskonsertti Saint-Séverinissä

20.5.2017 Hina Ikawa, urut ja Mayako Ito, laulu Église Saint-Séverinissä Pariisissa

Osuin kävelemään tutun Saint-Séverinin ohi lauantai-iltapäivänä ja poikkesin sisään. Kirkossapa oli juuri alkamassa konsertti, jota oli tietenkin jäätävä kuuntelemaan. Urkuri Hina Ikawa ja sopraano Mayako Ito esittivät kappaleita mm. Mendelssohnilta, Alainilta, Vierneltä, Saint-Saënsilta, Faurélta ja Mozartilta. Ihan oli hieno ja tasapainoinen konsertti, jonka helmi oli Iton kirkas ja miellyttävä sopraanoääni.

Dresdeniläiset Pariisissa

19.5.2017 Sächsische Staatskapelle Dresden, joht. Christian Thielemann, sol. Renée Fleming Théâtre des Champs-Élyséessä Pariisissa

Dresdenin Staatskapelle esiintyi Pariisissa parin konsertin verran Christian Thielemannin johdolla. Ensimmäisen eli perjantai-illan konsertin ohjelmassa oli Richard Straussin musiikkia ja solistina yhdysvaltalainen sopraano Renée Fleming.

Konsertti alkoi laulusarjalla Vier letzte Lieder (Neljä viimeistä laulua) op. 150. Thielemann seurasi laulusolistia aivan uskomattoman hienosti, ja miten sävykästä orkesterin soitto olikaan! Fleming tulkitsi laulut hienostuneella ja älykkäällä otteella, mutta jotenkin hauraalta hän kuulosti tällä kertaa. Ei tietoakaan äänen entisestä oopperalava-loistokkuudesta! Thielemann joutui komentamaan orkesteria soittamaan hiljempaa lukuisia kertoja, ettei Flemingin herkkä ääni olisi jäänyt jalkoihin (ja siltikin se jäi pari kertaa). Saas nähdä enteileekö tämä uraansa lopettelevan sopraanon olevan oikeasti finaalissa. Tarkkailua ja vertailua on hyvä tehdä syyskuun alussa, kun Fleming tulee vielä esiintymään Helsingissä.

Väliajan jälkeen oli vuorossa Alppisinfonia eli Eine Alpensinfonie op. 64. Dresdeniläisillä on aina ollut erikoissuhde "omaan" Straussiinsa (mm. useimmat säveltäjän oopperat kantaesitettiin kaupungissa) ja sen kyllä kuuli. Alppisinfonia on minusta kuulostanut aiemmin lähinnä tylsältä tilkkutäkiltä, mutta Thielemannin johdolla esitys oli erinomainen.

"Vakavarainen vanhapoika etsii naista tositarkoituksella"

13.5.2017 Gaetano Donizettin ooppera Don Pasquale Kuusankoskitalossa Kouvolassa

Pohjois-Kymen musiikkiopiston tämän vuoden oopperatuotantona nähtiin Donizettin Don Pasquale. Se sai ensi-iltansa jo huhtikuun lopulla Kouvola-talossa ja kuuden näytöksen jälkeen oli vuorossa vielä pari esitystä Kuusankoskitalossa.

Ooppera esitettiin alan monitoimimies Hannu Heikkilän (1922-2003) vanhana suomennoksena, mikä toi esitykseen aivan oman sävynsä verrattuna alkuperäistekstiin. Valerijs Avramenko johti pientä, vain 11-henkistä Vox musicae -orkesteria. Soitto kulki erinomaisesti, mutta salin hankalassa akustiikassa orkesterin balansoiminen laulajien kanssa ei aina onnistunut.

Don Pasquale oli Pia Lunkan ensimmäinen oopperaohjaus, mitä ei välttämättä uskoisi lopputuloksen perusteella. Ohjaus oli nimittäin niin toimiva ja sujuva, ja komiikkaa annosteltiin sekä tilanteita rakennettiin taitavasti. Miellyttävän lavastuksen ja puvut oli suunnitellut Tarmo Tanttu, valoista vastasi Jori Pölkki.

PKMO:n oopperakuoro teki hyvän vaikutuksen laulamalla tarkasti ja puhtaasti, mutta sävyjä unohtamatta. Solisteista Heikki Aalto (Don Pasquale) ja Riku Pelo (Tohtori Malatesta) sekä lauloivat erinomaisesti että olivat myös mainioita näytteleviä koomikoita. Terhi Solanterä (Norina) selvitti vaativat numeronsa vaivattomasti, mutta diktion selkeydessä olisi vielä parannettavaa. Pekka Kuivalaisen (Ernesto) laulussa oli paikoin horjuvuutta ja puskemista, joka hävitti äänestä kaikki sävyt. Jukka Mörsky oli mainio pienessä roolissaan päihtyneenä Notaarina.