Brysseliläisten Hamlet
7.1.2017 Elokuvissa: Ambroise Thomas'n ooppera Hamlet La Monnaiesta Brysselistä
Kävin lauantain ratoksi katsomassa valkokankaalta ranskalaisen Ambroise Thomas'n (1811-1896) grand opéran, jonka olen nähnyt vain kerran aiemmin. Vuonna 1868 ensi-iltansa saaneen Hamletin esitys oli tallenne Brysselin La Monnaie -oopperatalosta joulukuulta 2013. Olivier Pyn ohjaus oli moderni ja suoraviivainen, vaikka eräiden ratkaisujen tarkoitusperät (kuten Hamletin kuvottava itsensäviiltely alkusoiton aikana) jäivätkin minulle vähän hämäriksi. Pierre-André Weitzin lavastus oli melkoisen kolkko, mutta sopi hyvin teoksen synkeään ilmapiiriin ja ohjaukseen.
Musiikillisesti esitys oli oikein tasapainoinen ja miellyttävä - kapellimestarina toiminut Marc Minkowski hallitsee kyllä asiansa. Solistit olivat varsin hyvätasoisia ja tärkeimmissä rooleissa nähtiin Stéphane Degout (Hamlet), Lenneke Ruiten (Ofelia), Sylvie Brunet-Grupposo (Gertrude), Vincent Le Texier (Claudius), Till Fechner (Polonius) ja Rémy Mathieu (Laertes). Horationa esiintyi Henk Neven ja Marcelluksena Gijs Van der Linden. Samat miehet tekivät myös haudankaivajien roolit. Hamletin isän haamuna nähtiin Jérôme Varnier.
Vuoden 2016 tilinpäätös
Vuoden 2016 aikana kävin 155 kulttuuritilaisuudessa, joista 104 oli Suomessa ja 51 ulkomailla. Tahti siis rauhoittui hieman vuodesta 2015, kuten ennakoinkin. Blogiin kertyi kirjoituksia 152 kappaletta ja kävijöitä vuoden aikana noin 10.000.
Viime vuoden tapaan ajattelin laatia vuoden 2016 Top-listan - ei siis "parhaimmat", vaan jollain tavalla mieleenpainuvimmat kohokohdat vuoden varrelta. Koska suosikkeja oli niin paljon, päädyin laatimaan omat listat oopperoista ja konserteista. Oopperalistaa en saanut mitenkään puristettua kymmeneen, joten sallitaan siinä pari ylimääräistä. Tapahtumat ovat listoilla (ainoastaan) kronologisessa järjestyksessä.
Oopperat 2016 - Top 12
25.2.2016 Verdin Stiffelio Oper Frankfurtissa
Hieno ja tasapainoinen tuotanto melko harvoin esitetystä Verdin oopperasta.
27.2.2016 Verdin Kohtalon voima Tampere-talossa
Mieleenpainuva esitys suomalais-bulgarialaisin solistivoimin.
6.4.2016 Martinůn The Greek Passion Essenin Aalto-Theaterissa
Toimiva moderni ohjaus ja tematiikallaan ajatuksia herättävä teos.
20.5.2016 Hindemithin Mathis des Maler Semperoper Dresdenissä
Simone Young teki kapellimestarina loistavaa työtä.
22.5.2016 Wagnerin Rienzi, der letzte der Tribunen Oper Leipzigissa
Kaikki palaset vaan sopivat toisiinsa täydellisesti!
28.5.2016 Wagnerin Tristan ja Isolde Kansallisoopperassa Helsingissä
Tähän näytökseen piti mennä kuuntelemaan Matti Salmista (joka lauloikin kyllä hyvin), mutta esityksen tähti oli ehdottomasti Johanna Rusanen-Kartano.
12.6.2016 Wagnerin Das Liebesverbot Oper Leipzigissa
Jännää kepeää Wagneria.
30.7.2016 Janáčekin Kuolleesta talosta Olavinlinnassa Savonlinnassa
Toimiva paketti - kolahti minuun.
9.9.2016 R. Straussin Elektra Kansallisoopperassa Helsingissä
Kansainvälisesti hehkutettu tuotanto, eikä suotta.
16.9.2016 Schreierin Hamlet Theater an der Wienissä
Positiivisesti yllättänyt nykyooppera. Toimiva päivitys Hamletista ja erityisen taitava ohjaus.
19.10.2016 Salierin Falstaff, ossia Le tre burle Theater an der Wienissä
Miellyttävä kokonaisuus, jossa kaikki osat oli toteutettu ammattitaidolla.
5.12.2016 Wagnerin Lentävä hollantilainen Kansallisoopperassa Helsingissä
Kasper Holtenin hieno ohjaus ja jumalainen Camilla Nylund!
Kovin osui tulemaan Wagner-painotteinen lista (neljä kahdestatoista eli 1/3), mutta tämä on vain sattumaa...(?)
Konsertit 2016 - Top 10
30.1.2016 Professorin lauluja: Petteri Salomaa, baritoni & Kirill Kozlovski, piano Musiikkitalossa Helsingissä
Oli ihana todeta, että Salomaan laulukunto on palautunut.
22.2.2016 Franco Fagioli, kontratenori & Armonia Atenea, joht. George Petroun Badisches Staatstheaterissa Karlsruhessa
Tästä ei kontratenorilaulu enää parane. Taivaallista!
5.3.2016 Mendelssohnin Elias-oratorio; RSO, Savonlinnan Oopperajuhlakuoro ja solistit, joht. Hannu Lintu Musiikkitalossa Helsingissä
Todella vaikuttava esitys, voin vieläkin kuulla kuoron ja orkesterin jylyn mielessäni.
11.5.2016 Timo Riihonen, basso, Jaakko Ryhänen, basso & Marko Hilpo, piano Mikkelin Tuomiokirkossa
Ryhänen on ollut iät ja ajat suuria suosikkejani, mutta en ole hänen sairauslomansa jälkeen kuullut miestä vielä näin hyvässä laulukunnossa. Tervetuloa takaisin!
1.9.2016 RSO, joht. Hannu Lintu, sol. Lang Lang, piano Musiikkitalossa Helsingissä
Lang Lang urakoi kaksi konserttoa ja osoittautui maineensa veroiseksi.
8.9.2016 RSO, joht. Hannu Lintu, sol. Karita Mattila, sopraano, Mika Kares, basso & Simon O'Neill, tenori Musiikkitalossa Helsingissä
Konserttiversio Wagnerin Valkyyrian ykkösnäytöksestä oli musiikillisesti erinomainen.
30.9.2016 Haydnin Vuodenajat-oratorio; RSO ja Musiikkitalon Kuoro, joht. Hannu Lintu, sol. Helena Juntunen, sopraano, Topi Lehtipuu, tenori & Neal Davies, baritoni Musiikkitalossa Helsingissä
RSO ja Lintu tekivät sen taas...
20.11.2016 Camilla Nylund, sopraano, Arttu Kataja, baritoni & Marita Viitasalo, piano Taidetehtaassa Porvoossa
Mahtava esitys Wolfin Italienisches Liederbuchista. Älykästä lied-taidetta.
26.11.2016 Il Pomo d'Oro, joht. Maxim Emelyanychev, sol. Joyce DiDonato, mezzosopraano Musiikkitalossa Helsingissä
Ehkä upein barokkimusiikin konsertti, jossa olen koskaan ollut!
27.11.2016 Folke Gräsbeck, piano Musiikkitalossa Helsingissä
Hyvää tekevää pianomusiikkia, taidolla ja rakkaudella.
No, tämä luettelo näyttää sitten olevan Radion sinfoniaorkesterin juhlaa. RSO esiintyy kymmenen konsertin listalla peräti neljästi! Se kertonee paitsi Hannu Linnun kyvyistä kapellimestarina, myös hänen ohjelmistosuunnittelustaan. Minulle mieluista vokaalimusiikkia on hänen kaudellaan ollut RSO:n ohjelmassa ilahduttavan paljon.
Oikein hyvää musiikkivuotta 2017 kaikille! Blogiin on tulossa jatkoa myöhemmin tammikuussa, kun konserttikausi taas alkaa.
Germont
Bäckströmien jouluinen hupailu
17.12.2016 The Fabulous Bäckström Brothers: Messias Kansallisoopperassa Helsingissä
Näin tammikuussa 2015 Musiikkiteatteri Kapsäkissä Fabulous Bäckström Brothers -esityksen ja ihastuin kovasti. Veljespari Jouni ja Petri Bäckströmin uusi produktio, Patrick Barlowin Messias, oli tämän vuoksi pakko päästä näkemään. Komedia vieraili Kansallisoopperan Alminsalissa ja esitettiin loka-joulukuun aikana yhteensä viisi kertaa. Teoksen oli ohjannut Marc Gassot.
Bäckströmien uutuus oli oikeastaan vieläkin hauskempi kuin ensimmäinen tuotanto (sitä muuten esitetään taas tammikuussa 2017 Kapsäkissä pari kertaa - kannattaa käydä katsomassa, jos on jäänyt väliin). Jukka Nykänen ei ikävä kyllä ollut mukana Messiaassa, vaan kaikki musiikki soitettiin tallenteilta. Sen sijaan sopraano Reetta Ristimäki oli sivuroolissa veljesten äitinä ja pääsi laulamaankin pari kertaa.
Esitys oli oikein viihdyttävä ja parhaimmillaan pakotti jopa nauramaan ääneen. Itseäni vähän häiritsi halpahenkinen alapäähuumori, jota oli siroteltu mukaan turhan paljon. Petri Bäckströmillä oli ajoittain vaikeuksia laulun sujumisen kanssa. Korkeimmat äänet olivat työn ja tuskan takana ja löysä vibrato kuulosti rumalle. Mahtaakohan miehestä enää olla laulajaksi, kun tämä tuntuu toistuvan aina kun häntä jossain kuulee? Jouni Bäckström oli tänään(kin) paremmassa iskussa.
Suomalaisvoimaa The Metissä
17.12.2016 Elokuvissa: Kaija Saariahon ooppera L'Amour de loin The Metropolitan Operasta
Ehdin vielä Finnkinoon katsomaan Saariahon Kaukaisen rakkauden (L'Amour de loin) jälkimmäisen encore-esityksen. Tuotannon ensi-ilta The Metropolitan Operassa New Yorkissa oli jo 1.12. ja live-lähetys nähtiin Suomessakin viikko sitten.
Produktion ympärillä on kohistu paljon siitä, että Saariahon teos on ensimmäinen naissäveltäjän ooppera The Metin lavalla yli sataan vuoteen. Ja että teoksen johtanut Susanna Mälkki on vasta neljäs naiskapellimestari, joka ikinä johtaa talossa. The Metropolitan Opera on tunnettu konservatiivisuudestaan, mutta miksi siihen on vuosikymmenten ajan yhdistynyt selvää naisten syrjintää? Kurjaa, että tällaisiin asioihin joudutaan kiinnittämään huomiota vielä 2010-luvulla. Mutta kun asiat nyt ovat niin kuin ovat, niin iloitaan edes siitä, että The Metin valloituksessa asialla olivat juuri suomalaiset naiset!
Pääsin katsomaan Kaukaisen rakkauden viimeksi Itävallassa noin puolitoista vuotta sitten. Nyt nähty Robert Lepagen levollinen ohjaus oli loppujen lopuksi aika samankaltainen, mutta lavastuksen suhteen nämä kaksi tuotantoa erosivat kovasti. Metropolitanin lavalla oli Michael Curryn suunnittelema led-valoista muodostuva meri, joka oli fantastisen hieno. Tämä loi yhdessä Saariahon intensiivisen musiikin kanssa lähes hypnoottisen vaikutelman.
Oopperassa on vain kolme solistia, jotka tällä kertaa olivat Susanna Phillips (Clémence), Erik Owens (Jaufré Rudel) ja Tamara Mumford (Pyhiinvaeltaja). Eipä ollut valittamista heidän suorituksissaan. Ja Mälkki tietenkin oli aivan loistava kapellimestari, joka kyllä tuntee Saariahonsa ja kykeni taitavan orkesterin kanssa tavoittamaan musiikin nyanssit.
Koominen Ooppera käyntiin
16.12.2016 Helsingin Koomisen Oopperan avajaisgaala Finlandia-talossa Helsingissä
Aiemmin tänä vuonna perustettu Helsingin Koominen Ooppera käynnisti yleisölle suunnatun toimintansa gaalakonsertilla. Pakollisten puheiden (Helsingin kulttuurijohtaja Stuba Nikula ja oopperan johtaja Laura Åkerlund) jälkeen päästiin musiikin pariin. Tästä puolesta vastasi Helsinki Sinfonietta Leif Segerstamin johdolla.
Beethovenin Fidelion alkusoiton jälkeen saimme mukavan yllätyksen: Zemlinskyn Lyrische Sinfonie. Sen solisteina toimivat Reetta Haavisto ja Petri Lindroos. Haaviston varmaa ja ilmaisuvoimaista laulamista oli todella nautinto kuunnella. Lindroos ei ollut flunssan vuoksi tänään parhaimmillaan, mutta sinnitteli teoksen läpi aivan tyydyttävästi.
Väliajan jälkeen seurasi toinen yllätys: Segerstamin Sinfonia nro 307, jossa maestro itse siirtyi flyygelin ääreen. Kyseessä oli teoksen kantaesitys. En olisi odottanut kuulevani tällaista musiikkia Koomisen Oopperan avajaisgaalassa, mutta ilmeisesti Segerstam tuttuun tapaansa teki tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä... Teoksesta löytyi jännän paksua jousisatsia ja muitakin yllättäviä puolia, joita ei kuulemissani säveltäjän viimeaikaisissa sinfonioissa ole juurikaan vastaan tullut. Mutta lyömäsoittimien ylenpalttista käyttämistä ja mekastamista Segerstam näyttää rakastavan edelleen.
No, sitten päästiin itse asiaan, eli kevyemmän ooppera- ja operettimusiikin pariin. Bernsteinin Candidesta kuultiin alkusoitto sekä numero Glitter and Be Gay. Mia Heikkinen teki tästä aivan uskomattoman hienon tulkinnan, johon liittyi lava-akrobatiaakin. Brava!
Väliin orkesteri soitti Kodályn Háry János -oopperasta Intermezzon. Tämän jälkeen Heikkinen palasi lavalle ja lauloi numeron Schlösser, die im Monde liegen. Kappale on Paul Lincken operetista Frau Luna, jonka Helsingin Koominen Ooppera on kertonut tuottavansa näyttämölle ensi toukokuussa. Samasta operetista kuultiin myös alkusoitto. Vauhdikkaana päätösnumerona oli Can-Can Offenbachin operetista Orfeus manalassa.
Naissolistien ohella illan valopilkku oli nuorista soittajista koostuva Helsinki Sinfonietta. Kylläpä Segerstam osasikin kaivaa ja taikoa tästä porukasta yhtenäistä, kypsää ja temperamentikasta soittoa, jota oli ilo kuunnella.
Toivotan Helsingin Koomiselle Oopperalle onnea ja menestystä!
Shakespearen maailmoissa RSO:n kanssa
15.12.2016 Radion sinfoniaorkesteri, joht. Osmo Vänskä, sol. Lilli Paasikivi, mezzosopraano ja Jussi Nikkilä, kertoja Musiikkitalossa Helsingissä
RSO kantaesitti eilisessä konsertissaan Eero Hämeenniemen teoksen Winter calm and Summer storms mezzosopraanolle ja orkesterille. Tänään oli vuorossa uusintaesitys Osmo Vänskän johdolla. Kappale oli Hämeenniemeltä melkoinen yllätys - en ole ikinä kuullut häneltä melodioiden ja harmonioiden suhteen näin perinteistä musiikkia! Sävellyksessä oli hienoja huipennuksia ja mm. hiljaisuuteen hiipuva loppu, jotka kaikki Vänskä muotoili taidokkaasti. Kappaleen tekstinä oli Shakespearen sonetti nro 97 Kirsti Simonsuuren suomennoksena. Lilli Paasikivi lauloi osuutensa tyylikkäästi ja intensiivisesti.
Väliajan jälkeen oli vuorossa Vänskän kokoama sarja Sibeliuksen Myrsky-näytelmämusiikista. Kokonaisuutta oli lyhennetty selvästi ja solisteista oli jäänyt jäljelle vain Ariel. Paasikivi epäilemättä lauloi tämänkin tehtävän erinomaisen ammattitaitoisesti, mutta se ei kyllä kuulunut katsomoon saakka (tämän todistivat muutamat eri puolilla salia istuneet henkilöt). Solistin sijoittaminen viulujen taakse lähelle harppua oli Vänskältä selvä virhe - idea ei toiminut ainakaan Musiikkitalon akustiikassa. Vänskä oli halunnut osien väliin kertojan, joka oli näyttelijä-ohjaaja Jussi Nikkilä. Omasta mielestäni paketti olisi saattanut olla eheämpi ilman lausumista, mutta ehkä kertojasta oli hyötyä niille, joille Shakespearen Myrsky ja sen juoni eivät ole ennestään tuttuja. Nikkilällä oli viehättävä asu, joka vei ajatukset renessanssin suuntaan.
Venäläisbassojen vierailu
10.12.2016 Kolme bassoa -konsertti Savoy-teatterissa Helsingissä
Taas Savoyssa - toisena iltana peräkkäin... Bassokonserttia mainostettiin Moskovan Bolshoi-teatterin "kolmen palkitun tähtisolistin" esiintymisenä. Tässä taisi olla hieman mainosmiesten lisää, sillä kolmesta bassosta vain yksi eli Valeri Gilmanov kuuluu talon solistikuntaan. Vladimir Kudashev vaikuttaa talossa nimeltä The Kolobov Novaja Opera Theatre of Moscow. Toki hän on vieraillut Bolshoissa, samoin kuin solisteista kolmas eli Andrei Antonov. Konsertin pätevänä pianistina toimi Mihail Egiazarjan.
Ohjelma alkoi kaikkien kolmen solistin yhdessä esittämällä Basilion La calunnia -aarialla Rossinin Sevillan parturista. Antonov jatkoi Sarastron aarialla Taikahuilusta ja Gilmanov Massenet'n Élégiellä. Seuraavaksi kuultiin George H. Clutsamin Ma Curly Headed Babby, johon on Massenet'n kappaleen tavoin olemassa myös suomenkieliset sanat. Kudashev tulkitsi Greminin aarian Jevgeni Oneginista ja perään kaikki kolme bassoa iloittelivat Varlaamin laulun parissa (oopp. Boris Godunov).
Gilmanov lauloi pitkän ja vaativa numeron, Konchakin aarian, Borodinin Ruhtinas Igorista. Tämän jälkeen kuultiin laulut Rimski-Korsakovilta (es. kaikki solistit) ja Sviridovilta (es. Kudashev). Farlafin rondo Glinkan oopperasta Ruslan ja Ljudmila oli oikein hauska, sillä aina kun Kudashev yritti aloittaa osuutensa, ehti joku muu laulamaan sen - ja pianistikin esiintyi tässä numerossa laulajana! Ensimmäinen osio päättyi Musorgskin Kirppu-laululla, joka kuultiin niin ikään kaikkien solistien yhteisesityksenä.
Väliajan jälkeen kuultiin kolmikon voimin Jouluyö, juhlayö venäjäksi. Tämä oli ainoa numero, jossa laulajat käyttivät nuotteja. Koko joululaulu tuntui hyvin irralliselta - miksiköhän se oli ohjelmaan sisällytetty? Muuten konsertin jälkipuoliskon muodostivat venäläiset laulut ja romanssit. Suurimman osan niistä bassomme esittivät yhdessä, mutta jokainen sai myös yhden soolonumeron. Innokkaasti suosiotaan osoittanut yleisö sai peräti kolme ylimääräistä.
Valeri Gilmanov teki vaikutuksen muhkean rehevällä bassollaan ja eläytymisellään, joka kyllä meinasi hetkittäin mennä jo liioittelun puolelle. Hän oli ensiluokkainen koomikko- ja näyttelijäkyky mm. esittäessään juopunutta ylimääräisessä numerossa. Andrei Antonovin ääni oli jokseenkin miellyttävä, mutta rasittuneen kuuloinen. Hän joutui ehkä yrittämään ja pusertamaan isompiäänisten miesten rinnalla vähän liikaa. Sarastron aarian alkupuolen Antonov lauloi alavireisesti. Vladimir Kudashev oli vakava ja hillitty laulaja, joka ei lähtenyt mukaan muiden laulajien temppuiluun. Hänellä oli vahva tekniikka ja luonnollisesti virtaava ääni, joka kylläkin oli venäläisbassoksi yllättävän vaalea.
Lopuksi muutama moitteen sana käsiohjelmasta: Präntätty ohjelma ei juurikaan pitänyt paikkaansa (kappaleita oli korvattu toisilla ja niiden järjestystä oli muutettu), teksti sisälsi virheitä (mm. ooppera Boris Godunov oli merkitty Borodinin säveltämäksi), laulujen nimiä oli käännetty väärin ja suomen kieli oli yleisemminkin ontuvaa. Jos ja kun yleisölle tarjotaan erikseen maksavaa ohjelmaa, niin kyllä siihen pitäisi panostaa selvästi enemmän!
