Liediä Kirpilässä

8.11.2015 Liedkonsertti Taidekoti Kirpilässä Helsingissä

Mezzosopraano Jeni Packalén ja pianisti Marko Hilpo olivat tämänkertaisen Kirpilän liedkonsertin esiintyjät. Loppuunmyydyn konsertin aluksi taiteellinen johtaja Ilmo Ranta kertoi hieman konserttisarjan taustasta ja esitteli kuultavat teokset. Ohjelmassa oli kaksi laulusarjaa: Schumannilta Frauenliebe und -leben ja Mahlerilta Lieder eines fahrenden Gesellen.

Packalénin kaunissävyistä ääntä oli ilo kuunnella. Hän tavoitti hienosti laulujen erilaisia tunnelmia ja ilmensi niitä myös kasvoillaan. Ääntämys oli lähes kauttaaltaan hyvin selkeää, joten laulujen sisältöä pystyi seuraamaan ilman käsiohjelmaakin. Muutamassa kohdassa sanat tosin menivät vähän sinne päin, eli laulettu ei aivan vastannut oikeaa runotekstiä.

Hilpo soitti sinänsä moitteettomasti, mutta jokin tässä yhtälössä ei vaan toiminut kiitettävän arvoisesti. Tekstiä tukevat sävyt jäivät mielestäni monin paikoin vajaiksi, mutta ehkä enemmänkin häiritsi se, että laulaja ja pianisti eivät vaikuttaneet olevan "yhtä" - siis taideteoksen tasaveroisia tulkkeja. Mahtoiko syynä olla se, ettei Packalénilla ja Hilpolla ole riittävästi yhteistä liedtaivalta takana, jolloin tiettyä "yhteenhitsautumista" ei vielä ole tapahtunut? En tosiaankaan tiedä, tämä on vain arvailua...

Musiikkisatiiri Neuvostoliitosta (ja vähän Venäjästäkin)

7.11.2015 Suuri ja mahtava -musiikkisatiiri Musiikkiteatteri Kapsäkissä Helsingissä

Markus Leikolan käsikirjoittama ja Paavo Kerosuon ohjaama Suuri ja mahtava kahlasi parissa tunnissa läpi Neuvostoliiton historian merkkipaaluja ja mielettömyyttä. Valtion hajoamisen jälkeen osansa sai myös nykyinen Venäjä. Henkilöhahmoina nähtiin ja kuultiin lähinnä itänaapurimme johtajia sekä lisäksi mm. Trofim Lysenko, Andrei Saharov sekä kosmonautit Gagarin ja Komarov.

Esitys hyödynsi paljolti venäläisiä tunnettuja lauluja, jotka oli sanoitettu uudelleen. Näissä kuultiin monia hykerryttäviä oivalluksia. Leikola oli kirjoittanut muutenkin ihan nokkelan kokonaisuuden, joka oli kaikessa piruilussaan ja satiirissaan aika lempeä. Esityksen lopussa sävy muuttui selvästi, kun Putin esitettiin tunteettomana murhaajana.

Suuren ja mahtavan taitavina esiintyjinä nähtiin ja kuultiin Paavo Kerosuo, Antti Korhonen, Lotta Kuusisto, Kaija Kärkinen ja Tommi Lindell.

Vanhanaikainen Tannhäuser

7.11.2015 Elokuvissa: Richard Wagnerin ooppera Tannhäuser The Metropolitan Operasta

Metropolitanin Live in HD -sarjassa oli vuorossa Tannhäuserin encore-esitys, jonka johti pyörätuolistaan James Levine. Musiikki oli (tietenkin) upeaa ja nautinnon kruunasivat huippusolistit: tenori Johan Botha nimiroolissa ja sopraano Eva-Maria Westbroek Elisabethina. Myös muut roolit oli miehitetty ensiluokkaisesti (mm. mezzo Michelle DeYoung Venuksena, baritoni Peter Mattei Wolframina ja basso Günther Groissböck maakreivi Herrmannina).

Lavasteet olivat Metin tapaan näyttävät, mutta Otto Schenkin ohjaus oli melkoinen mahalasku. Näin vanhahtavaa, tylsää ja mitäänsanomatonta ohjausta en ole hetkelleen nähnyt. Ymmärsin olla syyttämättä ohjaajaa, kun kuulin produktion valmistuneen vuonna 1977! Melkoista museokamaa meille siis tarjottiin, ja sen kyllä huomasi. Metin konservatiivisuus on tunnettu tosiasia, mutta aika ajoin voisi klassikkojenkin ohjauksia päivittää...

Ooppera itsemurhasta

6.11.2015 Olli Kortekankaan ooppera Oma vika Manillan Vanhassa Viinatehtaassa Turussa

Baritoni Sauli Tiilikaisen tyttären itsemurha johti aiheen pitkäaikaiseen työstämiseen ja päiväkirjamerkintöihin, jotka toimivat Michael Baranin kirjoittaman libreton pohjana. Monologioopperan Oma vika sävelsi Olli Kortekangas. Baran vastasi myös ohjauksesta ja Jukka Nykänen pienen orkesterin johtamisesta.

Ooppera muodostuu 13:sta kohtauksesta, joissa Tiilikainen käy läpi muistojaan ja tunteitaan, jotka vaihtelivat syyllisyydestä vihaan. Loppu oli kuitenkin valoisa, sillä päällimmäiseksi jäivät kauniit muistot ja rakkaus. Vanhan konkarin ääni oli hyvässä iskussa ja vaikean aiheen käsittelyyn syntyi koskettavuutta yleisölle välittyvän omakohtaisuuden kautta. Kortekankaan musiikki oli jäntevää, tilannetajuista ja joskus humorististakin.

Oma vika oli sopraano Päivi Nisulan johtaman Saaristo-oopperan tuotanto. Onnittelut puhuttelevasta ja kunnianhimoisesta, hienosta produktiosta. Jatkakaa hyvää työtänne!

Rautavaaran ja Sibeliuksen lauluja

5.11.2015 In my beloved's garden: Rautavaara ja Sibelius laulussa -konsertti Musiikkitalossa Helsingissä

Tämä Sibelius-Akatemian konsertti oli pianisti Aura Gon tohtorintutkintoon kuuluvan konserttien sarjan kolmas. Konsertissa kuultiin Rautavaaran ja Sibeliuksen lauluja Gon pianosäestyksellä sekä muutama Sibeliuksen pianokappale.

Ohjelma alkoi Rautavaaran Die Liebenden -sarjalla (Rakastavat), jossa laulusolistina oli sopraano Jenni Lättilä. Väliin kuultiin Sibeliuksen Kyllikki, kolme lyyristä pianokappaletta (op. 41) ja tämän jälkeen baritoni Juha Kotilainen lauloi seitsemän Sibeliuksen laulua opuksista 13, 50 ja 57.

Väliajan jälkeen jatkettiin kahdella Rautavaaran laulusarjalla: Matka-sarjan solistina oli Kotilainen ja I min älsklings trädgård -sarjan solistina Lättilä. Näiden jälkeen kuultiin pianokappaleena Sibeliuksen Nocturne (op. 24 no. 8). Lättilä jatkoi kolmella laululla Sibeliuksen opuksesta 90 sekä Kaiuttarella (op. 72 no. 4). Konsertin päätti Kotilainen numeroilla Ikävyys ja Sydämeni laulu Rautavaaran oopperasta Aleksis Kivi.

Ohjelma oli nautittava kokonaisuus, jonka olennainen osa oli Aura Gon sisäistynyt ja yllättävän tunteikas pianismi. Temperamenttia löytyi monessa kappaleessa yllin kyllin ja joskus se saattoi mennä pateettisuuden puolelle. Lättilä onnistui osuudessaan hyvin, joskin Die Liebenden -sarjan hän lauloi kovin voimakkaalla ja jopa robustilla otteella. Wagneriaaniset oopperasävyt olisi voinut jättää tässä kohdassa vähemmälle ja tulkita laulut herkemmin. Sibeliuksen lauluista Lättilä teki hyvin kauniit tulkinnat. Myös "vanha kettu" Kotilainen oli mainiossa iskussa ja hänen baritonaalista voimaansa oli hieno kuunnella monissa Sibeliuksen kappaleissa (esim. Under strandens granar). Aleksis Kivi -oopperan lauluista löytyi herkkää tunnelmointiakin.

Unholaan painuneiden herrojen musiikkia

31.10.2015 Sibelius ja hänen opettajansa -konsertti Musiikkitalossa Helsingissä

Sibelius-Akatemian konsertissa tutustuttiin Jean Sibeliuksen sävellyksen ja musiikin teorian opettajista neljään keskeisimpään. He ovat Martin Wegelius (Helsinki), Albert Becker (Berliini) sekä Robert Fuchs ja Karl Goldmark (Wien).

Konsertti alkoi Wegeliuksen teoksella Minnen från en dag i Sachsiska Schweiz (Tre fantasistycken) vuodelta 1872. Pianisti Joel Papinoja soitti kappaleen vauhdikkaasti, mutta sävyjä löytäen ja monia detaljeja hienosti korostaen. Wegeliukselta kuultiin myös kolme laulua, jotka esittivät sopraano Saara Kiiveri ja pianisti Ilmo Ranta. Näiden jälkeen Ranta soitti Wegeliuksen sovituksen uusimaalaisesta kansanlaulusta O tysta ensamhet ja perään hänen säveltämänsä fughettan samasta aiheesta. Laulusäveltäjänä Wegelius ei näiden näytteiden perusteella tehnyt suurta vaikutusta, mutta muut kappaleet olivat oikein tyylikkäitä ja ammattitaitoisia.

Ilmo Ranta jatkoi soittamalla Sibeliuksen pianosovituksia suomalaisista kansanlauluista. Ennen väliaikaa kuultiin vielä Beckerin Sonaatti pianolle f-molli, jonka soitti Kirill Kozlovski. Ja nyt oli kappaleessa menoa ja meininkiä, jota Kozlovskin temperamenttinen tulkinta oikein korosti.

Konsertin jälkipuoliskon avasi Fuchsin Fantasiestücke op. 78 sellolle ja pianolle. Kuulimme siitä osat 4, 5 ja 7 pianisti Ilmo Rannan ja sellisti Inkeri Eirolan esityksenä. Oikein hyväilevää ja tunnelmallista, romanttista musiikkia! Seuraavaksi oli jälleen vuorossa lauluja Kiiverin ja Rannan esityksenä: Fuchsin Seliger Tod, Sibeliuksen Die stille Stadt ja Goldmarkin Befreit. Rannan kokemus ja osaaminen liedpianistina kuului hyvin, mutta Kiiverin äänenväristä ja vibratosta en vaan pitänyt näissäkään kappaleissa.

Konsertin päätti nuorten soittajien duo: viulisti Abel Puustinen ja pianisti Aleksei Zaitsev soittivat ensi Goldmarkin Balladen ja lopuksi Sibeliuksen kappaleen Zwei ernste Melodien. Näissä kuultiin herkkää musisointia ja tyylikästä yhteispeliä.

1700-luvun lopun musiikkia Kauniaisissa

31.10.2015 Essi Luttinen, mezzosopraano, Anna Kuvaja, fortepiano ja Zetes-kvintetti Kauniaisten kirkossa

Toiseenkin Kauniaisten musiikkijuhlien konserttiin ehdin tänä vuonna. Iltapäivän konsertissa Kauniaisten kirkossa esiintyivät aina niin hurmaava Essi Luttinen, Anna Kuvaja fortepianon ääressä sekä Zetes-kvintetti (Pauliina Fred, huilu; Anna Starr, oboe; Markus Kaarto, klarinetti; Jani Sunnarborg, fagotti ja Tommi Hyytinen, luonnontorvi).

Konsertti alkoi aarialla J. C. Bachin oopperasta Temistocle. Tätä seurasi Mozart-osuus: Cherubinon aaria Non so più cosa son oopperasta Figaron häät, Kvintetto pianolle ja puhaltimille Es-duuri, Sextuksen aaria oopperasta Tiituksen lempeys sekä Andante huilulle ja pianolle C-duuri.

Lopuksi saatiin vielä kaksi oopperanumeroa: Cavatina J. C. Bachin oopperasta Carattaco ja Celian aaria Haydnin oopperasta La Fedeltà premiata. Ylimääräisenä kuulimme Figaron häistä Cherubinon toisen aarian Voi che sapete.

Konsertti oli herkkua alusta loppuun saakka. Luttinen hallitsi tyylin ja instrumenttinsa täydellisesti. Kuvaja taikoi fortepianosta kauniita sävyjä, vaikka hento instrumentti meinasikin ajoittain peittyä muiden alle. Zetes-kvintetin soittajat olivat rautaisia ammattilaisia, joiden yhteismusisointi Mozartin kvintetossa oli riemastuttavaa kuultavaa. Lisää tällaista ja suuremmilla lusikoilla!