HKO, Mustonen ja Daniel

16.10.2015 Helsingin kaupunginorkesteri, joht. Olli Mustonen, sol. Nicholas Daniel, oboe Musiikkitalossa Helsingissä

HKO:n konsertti alkoi Rodion Štšedrinin kappaleella Musiikkia jousille, kahdelle oboelle, kahdelle käyrätorvelle ja celestalle, joka tuntui häilyvän jossain tajunnan rajamailla. Konserttona kuultiin Bohuslav Martinůn Oboekonsertto vuodelta 1955. Solistina esiintyi suvereenilla otteella ja taiturimaisesti Nicholas Daniel. Hän soitti ylimääräisenä pienen Olli Mustosen kappaleen, jonka nimi meni valitettavasti minulta ohi, kun Danielin puhe ei meinannut kuulua Musiikkitalon akustiikassa.

Väliajan jälkeen oli vuorossa Nikolai Rimski-Korsakovin tuttu sinfoninen sarja Šeherazade. Mustosen energistä johtamista oli lumoavaa seurata. Hänen tyylinsä ja plastiset eleensä muistuttivat paljon sitä Mustosta, joka on totuttu näkemään pianon ääressä. Orkesterin johtaminen on hänelle selvästi saman muusikkouden ilmentymää ja jatketta.

Sevillan parturi Pariisista

13.10.2015 Elokuvissa: Rossinin ooppera Sevillan parturi Opéra national de Parisista

Sevillan parturin tallenne Pariisin Bastille-oopperasta vaikutti elokuvateatterissakin. Damiano Michieletton ohjaus oli täynnä tapahtumia ja yksityiskohtia ja solistit saivat olla lähes jatkuvassa liikkeessä. Paikoin kohellus meinasi jo mennä liialliseksi, mutta olipahan ainakin saatu eloa resitatiiveihin ja ensemble-numeroihin, joissa tapahtumat ovat monissa näkemissäni ohjauksissa pysähtyneet paikoilleen. Erikseen on kehuttava Paolo Fantinin uskomatonta lavastusta. Kolossaalista kerrostaloa hyödynnettiin hienosti näyttämön pyörivällä keskiosalla.

Laulajakaarti oli hyvä kautta linjan: Kreivi Almavivana kuulimme René Barberaa, jonka hivelevän kaunista ja lyyristä laululinjaa oli nautinto kuulla useissa aarioissa. Carlo Lepore oli Don Bartolona häijy ja pahansuopa, mikä sopi tarinaan mainiosti. Parissakin näkemässäni Parturissa Bartolosta on tehty vähän höpsö ja vietävissä oleva hahmo, mutta nyt miehessä oli ytyä!

Karine Deshayes oli viehättävä Rosina ja Dalibor Jenis lipevä ja neuvokas Figaro. Don Basiliona lauloi muhkeasti Orlin Anastassov. Hänen hahmostaan oli tässä produktiossa karsittu lähes kaikki komiikka. Orkesteria johti Carlo Montanaro, joka selvästi tuntee Rossininsa ja ylläpiti lavatapahtumien vauhtiin riittävää tempoa.

Nokkahuilun Paganini Helsingissä

11.10.2015 Helsingin Barokkiorkesteri, joht. Dmitry Sinkovsky, viulu, sol. Maurice Steger, nokkahuilu Musiikkitalossa Helsingissä

Helsingin Barokkiorkesterin Vanhan musiikin sarjan konserttiin oli saatu oikein kaksi huippuvierailijaa: nokkahuilun velho Maurice Steger sekä täällä useasti vieraillut Dmitry Sinkovsky, joka soitti viulua ja johti orkesteria.

Konsertissa kuultiin viisi kappaletta: Aluksi Arcangelo Corellin Concerto grosso B-duuri ja ruotsalaisen Johan Helmich Romanin Sinfonia e-molli. Kolmantena seurasi Nokkahuilukonsertto e-molli, jonka Pietro Castrucci sovitti Corellin viulusonaatista.

Neljäntenä kuultu teos oli Antonio Vivaldin vauhdikas Viulukonsertto D-duuri. Sitä seurasi Nokkahuilukonsertto F-duuri, jonka William Babell sovitti Corellin viulusonaatista. Ylimääräisenä kuulimme Tomaso Albinonin ooppera-aarian, jossa Steger soitti ja Sinkovsky lauloi kontratenorina.

Kylläpä oli taas HeBO:lta upea konsertti! Steger osoittautui taidoiltaan maineensa veroiseksi virtuoosivelhoksi ja lisäksi hyvin sympaattiseksi ja iloiseksi veikoksi. Sinkovsky ei jäänyt yhtään huonommaksi ja meno tarttui selvästi koko orkesteriin. Yleisö palkitsikin esiintyjät A-luokan aplodeilla.

Syystunnelmia liedin parissa

11.10.2015 Tiina-Maija Koskela, sopraano ja Marita Viitasalo, piano Sellosalissa Espoossa

Koskelan ja Viitasalon liedkonsertti alkoi Toivo Kuulan lauluilla: Syystunnelma, Aamulaulu, Tuijotin tulehen ja Suutelo. Toisen paketin muodostivat viisi Richard Straussin laulua: Das Rosenband, Schlechtes Wetter, An die Nacht, Ruhe meine Seele ja Zueignung.

Väliajan jälkeen seurasi pieni Sibelius-osio: Erloschen, Vem styrde hit din väg ja Norden. Ohjelman päättivät Wagnerin Wesendonck-laulut. Ja ylimääräisenä vielä Sibeliuksen Illalle.

Konsertin ohjelma oli valittu taidolla Koskelan äänityypille sopivaksi. Joissakin kappaleissa olisin ehkä toivonut häneltä hienovaraisempaa ja sävykkäämpää laulua tai vähän hillitympää äänenkäyttöä, mutta makuasioitahan nämä ovat. Molempien esiintyjien tyylikästä ja teknisesti varmaa työskentelyä oli joka tapauksessa hienoa seurata. Viitasalon pianismi oli kypsää ja sävykästä, eli tiivistäen: aivan upeaa.

Pianomusiikkia koko rahan edestä - ja vähän ylikin

10.10.2015 PianoEspoo-festivaalin kavalkadikonsertti "Sibelius meets Boulez" Sellosalissa Espoossa

PianoEspoon festivaaliviikko huipentui yli viisi tuntia (kyllä, luit aivan oikein!) kestäneeseen kavalkadikonserttiin Sellosalissa. Saimme kuulla melkoisen valikoiman musiikkia; säveltäjäniminä mm. Sibelius, Bartók, Boulez, Liszt, Poulenc, Ravel, Reich, Chopin ja Whittall. Eräänlaisina pääteoksina järjestäjä oli nostanut esille Boulezin Sur Incices -teoksen ja Sibeliuksen Pianokvinteton g-molli.

Konsertissa esiintyneitä pianisteja olivat mm. Paavali Jumppanen, Risto-Matti Marin, Emil Holmström, Anni Collan, Roope Gröndahl, Juhani Lagerspetz ja Heini Kärkkäinen. Sibeliuksen kvintetossa esiintyi Lagerspetzin kanssa Kamus-kvartetti. Boulezin kappaleen johti konsertissa aiemmin lyömäsoittajana esiintynyt Jeffrey Means.

Sympaattisuuspisteet menevät kolmelle Nuorten pianoakatemiaan osallistuneelle pojalle: Tarmo Peltokoski, Samuel Eriksson ja Leevi Ollila pääsivät soittamaan yhdessä Poulencia ja elokuvasävelmiä, jotka Peltokoski oli sovittanut. Hän soitti myös soolonumerona oman pianosovituksensa Sibeliuksen laulusta Flickan kom ifrån sin älsklings möte. Näistä innokkaista ja osaavista pojista saatamme vielä kuulla... Tavallaan sympaattista oli myös se, että festivaalin taiteellinen johtaja Paavali Jumppanen konttasi väliajoilla pitkin lavaa ja osallistui soittimien roudaukseen yms.

Itselleni hienoimpia elämyksiä olivat Juhani Lagerspetzin soittama Chopinin kappale sekä konsertin päättänyt Natacha Kudritskayan tulkinta Ravelin Gaspard de la nuitista. Aivan mahtavaa!

Lopuksi pari sanaa nurinaa: Ohjelma oli venytetty aivan liian pitkäksi, mikä johti siihen että jokaisella väliajalla poistui roppakaupalla väkeä. Ja meillä loppuun asti sinnitelleilläkin oli vaikeuksia pysyä virkeänä. Ja toiseksi olisi ollut kiva saada täydellinen käsiohjelma kappaleista ja esiintyjistä.

Suosalosta on moneksi

10.10.2015 Kari Hotakaisen näytelmä Palvelija Helsingin kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä

Päädyin pitkästä aikaa katsomaan puheteatteria. Näkemässäni Palvelija-näytelmässä Martti Suosalo esittää rikosylikomisario Arto Jylhämöä, joka luennoi aiheesta Ihmisen luonne rikospoliisin näkökulmasta. Luennossa hän käyttää esimerkkeinä tapahtumia lapsuudestaan sekä työurallaan vastaan tulleita rikoksia. Näissä välähdyksissä esiintyy yhdeksän muuta henkilöhahmoa, joita kaikkia esittää Suosalo. Sujuvasti etenevä näytelmä on oikein viihdyttävä ja tarjoaa vähän ajattelemisen aihettakin kaiken huumorin ja näennäisen pinnallisuuden lomassa. Suosalon näyttelijäntyö on aivan suvereenia ja taipuu moneksi. Herkullisimpia yksityiskohtia ovat mm. humalaisen Karttusen soidintanssi ja Papin puheen saarnanuotti. Suosittelen!

Oopperaa ja kirkkomusiikkia Lahdessa

9.10.2015 Opera sacra -konsertti Ristinkirkossa Lahdessa

Lahden Oopperan järjestämä konsertti keräsi Ristinkirkkoon mukavan kokoisen yli 200 hengen yleisön. Heti alkuun meitä odotti ikävä ilmoitus: toisena pääsolistina mainostettu Mika Pohjonen oli sairastunut eikä laulaisi tänään. Edellisiltana hän vielä esiintyi HKO:n solistina. Mahtoiko Pohjonen tehdä perumispäätöksen niin myöhään, ettei tilalle ehditty löytää toista laulajaa? Solisti- ja ohjelmamuutokset olisivat aina pienempi paha kuin koko osuuden peruminen. Ympäriltä kuuluneista keskusteluista päätellen moni koki, ettei nyt saanut sitä mitä oli luvattu eli täyttä vastinetta rahoilleen.

Konsertti alkoi Lahden Oopperakuoron esittämällä Treulich geführt -morsiuskuorolla Wagnerin Lohengrinista. Kuoro oli saanut lisävoimia sitten viimekuuleman ja teki oikein hyvän vaikutuksen. Outi Leppänen johti kuoroa selkeästi ja pontevasti. Seuraavaksi sopraano Pirjo Leppänen ja kuoro esittivät Mozartin Laudate Dominumin. Leppäsen solistiosuus oli sitä tasoa, etten viitsi edes vaivautua kommentoimaan.

Altto Anne Korpelainen oli minulle uusi tuttavuus, jolla on hyvä äänimateriaali ja vakaa tekniikka. Hän esitti Händelin Messias-oratoriosta numeron He was despised. Reilun viikon päästä 83 vuotta täyttävä sopraano Ritva Auvinen näytti nuoremmille mallia aarialla Senza mamma Puccinin Suor Angelicasta.

Sitten olikin taas Oopperakuoron vuoro: Lacrimosa Mozartin Requiemista soi tunteikkaasti. Verdin Lombardialaisista kuulimme kuoronumeron O Signore, dal tetto natio. Ensimmäisen puoliajan päätti Auvinen Leonoran aarialla Pace, pace Verdin Kohtalon voimasta.

Väliajan jälkeinen puolisko alkoi Pirjo Leppäsen esittämällä Micaëlan aarialla Bizet'n Carmenista. Tätä kesti jo kuunnella, vaikka äänen sävy oli jotenkin kapea ja kireä. Auvinen lauloi aivan upeasti Toscan rukouksen Vissi d'arte Puccinin Toscasta.

Lahden Oopperakuoro vetäisi Hallelujan Händelin Messiaasta ja täytyi oikein hämmästellä, miten vaikuttavan kuuloinen siitä saatiin näin pienelläkin kuorolla. Urkuri Johanna Torikka soitti väliin Joonas Kokkosen meditatiivisen kappaleen Lux Aeterna. Tämän jälkeen kuoro jatkoi Verdin Ave Marialla.

Anne Korpelainen palasi lavalle esittäen osan Liber scriptus proferetur Verdin Requiemista. Myös seuraava numero oli tästä teoksesta, kun Leppänen ja Korpelainen lauloivat Recordaren. Ohjelman päätti Auvinen, joka lauloikin Desdemonan rukouksen (Verdin Otellosta) suomeksi.

Konsertissa säestivät Mari Järvi (urut ja piano) sekä Johanna Torikka (urut). Ylimääräisenä kuulimme Va, pensieron Verdin Nabuccosta - kuten monesti ennenkin Lahden Oopperan konserteissa. Nyt Outi Leppänen ei edes tyytynyt yhteen kertaan, vaan numero uusittiin niin että yleisökin sai laulaa jälkimmäisellä kerralla mukana.