Camilla Nylund oli Hollantilaisen tähti

5.12.2016 Richard Wagnerin ooppera Lentävä hollantilainen Kansallisoopperassa Helsingissä

Wagnerin Lentävää hollantilaista on esitetty Kansallisoopperassa ennen tätä produktiota viimeksi vuonna 1978. Jo olikin korkea aika tuoda teos lavalle! Katsoin marraskuun lopulla tämän tuotannon televisioinnin Yle Areenassa ja pari kertaa on tullut vielä nähtyä tallennekin sen jälkeen. Tiesin siis, mitä oli luvassa...

Kasper Holtenin uusi ohjaus on ollut kovasti esillä eri medioissa, kritiikeissä ja blogeissa. Niinpä totean siitä vain lyhyesti, että pidin kovasti. Sen verran paljon olen saksalaisen Regietheaterin hurjuuksia ja ylilyöntejä nähnyt, että Holtenin modernisointihan oli aivan helposti sulatettava. Minua ei häirinnyt juuri lainkaan epäsuhta libreton ja lavan tapahtumien välillä. Tässä produktiossa Hollantilainen oli kuuluisa kuvataiteilija, Senta taideopiskelija, hänen Erik-sulhasensa investointipankkiiri sekä Sentan Daland-isä laivanvarustaja ja rikas taiteenkeräilijä. Loppuratkaisu oli Holtenilta oikein kekseliäs ja aikaamme sopiva, kun Hollantilainen tekikin itsemurhan ja vuotta myöhemmin Senta nähdään oman taidenäyttelynsä avajaisissa.

Philipp Fürhofer oli suunnitellut pyörivälle näyttämölle selkeät lasiseinät, joissa olevista ovista voitiin siirtyä tilasta toiseen. Puvut olivat Anja Vang Kraghin ja valaistus Jesper Kongshaugin käsialaa. Videosuunnittelusta vastasi Luke Halls ja tanssijoiden koreografiasta Signe Fabricius. Toisessa näytöksessä Hollantilainen ja Senta kuvasivat toisiaan videokameralla ja elävä kuva heijastettiin taustalle jättikokoisena.

Musiikinjohto oli kapellimestari John Fioren pätevissä käsissä. Hollantilaisen roolissa esiintynyt Johan Reuter teki hyvää työtä sekä laulullisesti että näyttämöllisesti. Hän oli osassaan uskottava, joskin totutusta poikkeava Hollantilainen. Illan tähti oli Sentan osan tehnyt Camilla Nylund. Hänen roolityötään ja jumalaisen kaunista laulamistaan ei voi kylliksi suitsuttaa. Saan vieläkin kylmiä väreitä ajatellessani toisen näytöksen Sentan balladia! Gregory Frank oli ihan osaava Daland, mutta tässä roolissa Salmiseen ja Ryhäseen tottuneelle hänen äänensä oli turhan kevyt ja vaalea. Christian Juslinin (Erik) laulussa oli tänään vähän moitteen sijaa, mutta kyllä ajoittain kuultiin komeasti kalskahtavaa ja voimallista tenorilaulua. Sari Nordqvist teki Maryn pienen roolin ja Tuomas Katajala lauloi tavattoman tyylikkäästi Perämiehenä.