Todellakin Huippusolisti-konsertti!

26.11.2016 Joyce DiDonato ja Il Pomo d'Oro, joht. Maxim Emelyanychev Musiikkitalossa Helsingissä

Aika moni muukin jatkoi laillani Sibelius-Akatemian oopperaesityksestä suoraan Musiikkitalon konserttisaliin. Helsingin Barokkiorkesterin Huippusolistit-sarjassa oli vuorossa kauan odotettu mezzosopraano Joyce DiDonaton ensikonsertti Suomessa. Yhdysvaltalaistähden aiemmin suunniteltu konsertti Finlandia-talossa peruuntui, mutta onneksi nyt tärppäsi. Jostain syystä hän ei kuitenkaan myynyt Musiikkitalon salia täyteen - mikä suomalaisissa on vikana!?!

Italialainen barokkiorkesteri Il Pomo d'Oro on tullut minulle maailmalla varsin tutuksi. Sitä johti tällä kertaa Maxim Emelyanychev, johon olen törmännyt mm. viime vuonna hänen johtaessaan oopperaa Wienissä. Emelyanychev soitti johtamisen ohessa cembaloa ja yhdessä kappaleessa myös sinkkiä.

In War & Peace -konsertin oli ohjannut Ralf Pleger. Valot oli suunnitellut Henning Blum ja videoprojisoinnit Yousef Iskandar. Koreografiasta ja tanssista vastasi Manuel Palazzo. Puvut olivat Vivienne Westwoodin käsialaa.

Ohjelman Sota-osio alkoi numerolla Scenes of horror, scenes of woe Händelin oratoriosta Jephtha. Tätä seurasi Leonardo Leon vaikuttava Prendi quel ferro, o barbaro! (oopp. L'Andromaca). Väliin kuultiin soitettuina de' Cavalierin Sinfonia teoksesta Rappresentatione di Anima e di Corpo sekä Purcellin Chaconne. Purcellilla myös jatkettiin: Dido's Lament oopperasta Dido and Aeneas. Händelin Agrippinasta kuultiin aaria Pensieri, voi mi tormentate. Carlo Gesualdon Tristis est anima mean jälkeen kuultiin osion päätöskappaleena tuttu Lascia ch'io pianga Händelin oopperasta Rinaldo.

Väliajan jälkeen oli vuorossa Rauha-osio. Sen aloitti They tell us that you mighty powers Purcellin The Indian Queenista. Händelin Susanna-oratoriosta kuultiin numero Crystal streams in murmurs flowing. Händelin aaria Da tempeste il legno infranto oli oopperasta Giulio Cesare. Väliin kuultiin soitantona Arvo Pärtin Da pacem, Domine, joka yllättäen sopi erinomaisesti konsertin tunnelmaan ja barokkikontekstiin. Ohjelman lopuksi kuultiin Augelletti, che cantate Händelin Rinaldosta sekä Par che di Giubilo Niccolò Jommellin oopperasta Attilio Regolo.

Konsertti oli aivan loistava ja musiikillisesti täysipainoinen. DiDonaton kanssa loppuvat kyllä suitsuttavat adjektiivit ja kehuvat kommentit heti kättelyssä! Kertakaikkisen taitavaa ja luontevaa, teknisesti suvereenia, tulkinnallisesti vahvaa ja herkkää - kaikkea tarpeen mukaan. Mahtavaa ketteryyttä ja kuviointia mm. Da tempestessa ja riipaisevaa tunnetta Didon valituksessa. Huikeaa ja ensiluokkaista laulutaidetta!

Suunnattomien suosionosoitusten ja ylimääräisen kappaleen jälkeen DiDonato piti koskettavan puheenvuoron, jossa hän kertoi mm. konserttikiertueensa taustoista ja loi maailman myllerryksistä huolimatta uskoa tulevaisuuteen - Harmony Through Music. Konsertin päätti toinen ylimääräinen, joka oli todellinen yllätysveto - Richard Straussin laulu Morgen!