lauantai 12. maaliskuuta 2016

Manon Lescautin tarina 1900-luvulle siirrettynä


12.3.2016 Elokuvissa: Giacomo Puccinin ooppera Manon Lescaut The Metropolitan Operasta

Flunssa mokoma palasi alkuviikosta, joten jouduin taas jättämään pari konserttia väliin. Olisi ollut mukava kuulla pitkästä aikaa Esa Ruuttusta SibA:n järjestämässä laulukonsertissa, mutta ehkä vielä joskus...

No, viikonloppuna oli taas terveempi olo, joten pääsin liikenteeseen. The Metropolitan Operan Live in HD -lähetysten sarjassa oli lauantaina vuorossa Puccinin Manon Lescaut. Ohjaaja Sir Richard Eyre oli sijoittanut tapahtumat 1940-luvun Ranskaan. Konsepti toimi ihan mainiosti ja tavanomaiseen tai jopa vähän tylsähköön rakkaustarinaan oli saatu hyvä ote. Produktio oli talon normaaliin tapaan visuaalisesti näyttävä; lavastus oli Rob Howellin ja puvustus Fotini Dimoun.

Des Grieuxin roolissa piti kuultaman Jonas Kaufmannia, mutta hänen peruutuksensa jälkeen osaan hyppäsi kahden viikon varoitusajalla Roberto Alagna, joka ei kuulemma ollut aikaisemmin roolia tehnyt. Pettymys oli suuri, sillä Kaufmann vaan on niin kertakaikkisen loistava, enkä ole koskaan ollut suuri Alagna-fani. Mutta täytyy sanoa, että hienosti oli mies roolin oppinut ja sisäistänyt parissa viikossa. Pari kertaa ylä-äänet eivät syttyneet aivan täydellisesti, mutta muuten oikein hyvää työtä häneltä!

Manonina lauloi Kristine Opolais, jonka suorituksesta on vaikea keksiä moitittavaa. Ammattitaitoinen esitys joka suhteessa, lisäpisteitä tunteiden hienosta ilmentämisestä myös kasvoilla ja ruumiinkielellä. Velipoika Lescautin osan lauloi Massimo Cavalletti ja Gerontena oli Brindley Sherratt. Puccinin musiikki pääsi todellakin oikeuksiinsa maestro Fabio Luisin pätevässä komennossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti