Operettihömppää Volksoperin malliin

26.9.2015 Ralph Benatzkyn operetti Im weißen Rößl (suom. Valkoinen hevonen) Volksoper Wienissä

Im weißen Rößl -operettia esitettiin ainakin 1950- ja 1960-luvuilla Helsingissä, mutta tuoreemmista suomalaisista esityksistä en ole löytänyt tietoa. Itävallassa teos on ollut aina hyvin suosittu - sijoittuvathan sen tapahtumat Wolfgangseen rannalle ja itse keisari Frans Joosef kuuluu teoksen henkilökaartiin.

Musiikillisesti Valkoinen hevonen on melkoinen kokoelma erilaisia tyylejä, kansanmusiikkisävelmiä, tansseja ja vaikka mitä. Liiallisesta omaperäisyydestä säveltäjä Benatzkya ei voi syyttää, mutta viihdyttävää ja hauskaa kuunneltavaa tällainen tietysti on. Juonikin on niin totaalista hömppää, että ehkä nämä puolet ansaitsevat toisensa... Josef E. Köpplingerin ohjaus oikein alleviivasi sisällön tyhjänpäiväisyyttä, mutta kivaa yleisöllä tuntui olevan. Minun makuuni karnevaalia ja nähtävää oli lavalla ajoittain jo liikaa, kun musiikki meinasi kadota kaiken mekastuksen jalkoihin.

Kapellimestarina oli Michael Brandstätter, joka sai orkesterista mukavasti irti puhtia ja tarvittaessa myös lempeitä valssisävelmiä. Solistit eivät ikävä kyllä olleet aivan ensiluokkaisia: Aluksi vahvan vaikutuksen tehneen tenori Daniel Prohaskan (Leopold) ääni sortui lopulta ja korkeat nuotit jäivät saavuttamatta. Sigrid Hauser (Josepha) puolestaan oli ajoittain ponneton ja peittyi orkesterin alle. Hyviä näyttelijäsuorituksia kyllä nähtiin pienimmissäkin rooleissa.