Kelpo annos barokkimusiikkia
13.11.2020 Abendbarock-konsertti Sibelius-Akatemian konserttisalissa Helsingissä
13.11.2020 Radion sinfoniaorkesteri, joht. Kreeta-Maria Kentala, viulu, sol. Kyeong Ham, oboe Musiikkitalossa Helsingissä
Sibelius-Akatemian
vanhan musiikin ja laulumusiikin aineryhmät järjestivät
yhteistyökumppaniensa kanssa Abendbarock-konsertin R-talon
konserttisalissa.
Ohjelmassa oli pelkästään Dietrich Buxtehuden sävellyksiä. Hän vaikutti vuosikymmeniä (1668–1707)
Lyypekissä ja oli pohjoissaksalaisen barokkimusiikin suurin mestari.
Tunnettu on mm. anekdootti siitä, kuinka parikymppinen Johann Sebastian
Bach käveli yli 400 kilometriä suuntaansa kuullakseen Buxtehudea
urkurina. Todennäköisesti Bach myös pääsi soittamaan viulistina
Buxtehuden Abendmusik-konsertissa, sillä hän viipyi kaupungissa lähes
kolme kuukautta. Pari vuotta aikaisemmin Georg Friedrich Händelkin oli
pistäytynyt Lyypekissä. Buxtehude suunnitteli eläköitymistä ja tarjosi
virkaansa Händelille. Tämä pakeni kiireesti paikalta, sillä diiliin
olisi kuulunut avioituminen Buxtehuden vanhimman tyttären kanssa!
Harmillisen
suuri osa Buxtehuden sävellyksistä on tuhoutunut tai kadonnut.
Vokaalimusiikkia on säilynyt yli sata teosta ja niistä muutaman kuulimme
tässä konsertissa: Laudate pueri Dominum, Herr, wenn ich nur dich hab', Klag-Lied "Muß der Tod denn auch entbinden" ja Das neugeborne Kindelein. Lisäksi kuultiin muutama kappale triokokoonpanoille tai pienille soitinyhtyeille.
Esiintyjät
olivat Sibelius-Akatemian opiskelijoita, mutta lisäksi huomasin Kirill
Kozlovskin soittavan täydennysmiehenä yhdessä kappaleessa cembaloa ja
toisessa urkuja. Konsertin ohjelma oli tasapainoinen ja hyvin mietitty
kokonaisuus, eikä esityksissäkään mitään vikaa ollut. Itse kiinnitin
tietysti erityistä huomiota laulusolisteihin, joista pari oli minulle
aivan uusia tuttavuuksia: Sadelilja Larimo, Hanna Hasu, Isabella Shaw,
Mai Pohjola, Niilo Erkkilä ja Jere Hölttä. Ns. urapotentiaalia löytyy
näyte-erän perusteella useammalta nuorelta laulajalta – jäämme odottamaan...
* * *
RSO:n
konsertissa oli tarjolla niin ikään barokkikattaus Kreeta-Maria
Kentalan liidaamana. Avausnumeroa odotin kovasti ennakkoon ja odotukseni
palkittiin avokätisesti. Élisabeth Jacquet de La Guerre sävelsi
ensimmäisenä naisena oopperan Ranskassa. Céphale et Procris (suom. Kefalos ja Prokris) valmistui 1694. Libretto perustuu antiikin myyttiin, jonka voit kerrata Ovidiuksen Muodonmuutoksista.
Kentala
oli koonnut oopperan tanssinumeroista hienon sarjan, joka tempaisi
imuunsa vauhdikkuudellaan ja rytmikkyydellään. Esikuvana olleen Lullyn
tyyli ja vaikutteet kuuluvat musiikissa selvinä. Olisi kiinnostavaa
kuulla koko ooppera (siitä on olemassa levytys), jotta voisi arvioida
sitä, miksi teoksesta ei aikanaan tullut menestystä. Onko sen musiikissa
tai libretossa heikkouksia, eikö Lullyn tyylinen musiikki enää
puhutellut yleisöä vuosia hovisäveltäjän kuoleman jälkeen vai voisiko
kyse olla banaalisti vain säveltäjän sukupuolesta? Viimeksi mainittu ei tunnu todennäköiseltä, sillä Jacquet de La Guerre oli jo saavuttanut nimeä ja tunnustusta muiden teoslajien säveltäjänä.
Toisena kappaleena kuultiin J. S. Bachin Oboekonsertto BWV
1055R. Teos on säilynyt Bachin itsensä cembaloversiona, mutta mm. sen
soolo-osuuden äänialan ja kuvioinnin perusteella on päätelty, että alun
perin soolosoitin on todennäköisesti ollut oboe d'amore. Konserton
alkuperäisversio on siis kadonnut, mutta se on rekonstruoitu
oboekonsertoksi (siitä tuo R-kirjain BWV-numeron perässä). RSO:n 2.
soolo-oboisti Kyeong Ham taituroi osuutensa syvästi eläytyen ja
orkesterin dynaaminen yhteissoitto täydensi huippuluokan kokemuksen.
Illan päätti G. F. Händelin Ilotulitusmusiikkia (Music for the Royal Fireworks).
Onkin vierähtänyt tovi siitä, kun tämä sarja on viimeksi tullut
konsertissa minua vastaan kokonaisena. Kentala johdatti orkesterin
energiseen tilaan, jossa Händelin musiikki kohottui juhlavaksi ja
riemukkaaksi. Todellista yhteismusisoinnin iloa kelpasi kuunnella!