sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Pohjolan tuulia Hämeenlinnassa


12.9.2015 Soile Isokoski, sopraano ja Martin Katz, piano Hämeenlinnan Verkatehtaassa

Konsertin ohjelmassa oli Sibeliuksen ja hänen aikalaistensa musiikkia. Ensimmäisellä puoliskolla kuulimme kolme laulua Edvard Griegiltä, neljä laulua Leevi Madetojalta ja kolme laulua Toivo Kuulalta. Esitykset olivat kauniita, syvällisiä ja sytyttäviä - niin kuin vain Isokoski osaa. Mutta yllättäen teknisessä ja puhtauspuolessa tuli muutamia virheitä, jollaisia häneltä ei todellakaan ole tottunut kuulemaan. Katzin herkkä pianismi sopi kappaleisiin täydellisesti.

Konsertin jälkimmäinen puolisko oli pyhitetty Sibeliukselle. Ensin kuusi laulua, sitten välissä pianokappaleena Impromptu op. 5 nro 5 ja päätteeksi toiset kuusi Sibeliuksen laulua. Monia näistä on tullut hiljattain kuultua, mm. Erica Backin konsertissa Lahden Sibelius-festivaalilla. Backin herttaisissa ja teknisesti hyvätasoisissa esityksissä oli toki puolensa, mutta kyllä kappaleet silti nousivat Isokosken kokemuksella aivan eri tasolle. Katzille tuli yhden kappaleen alkupuolella virhe ja hän aloitti sen alusta uudelleen. Ylimääräisinä kuultiin kaunis espanjankielinen laulu, jonka nimi meni minulta ohi (jostain kauniista hiuksista se kai kertoi) sekä riemastuttava Bernsteinin I hate music! Tässä Isokoski pääsi näyttämään itsestään kepeämpää, huumoriin taipuvaa puolta, joka ei juurikaan pääse ohjelmistoltaan vakavahenkisissä konserteissa esiin.

1 kommentti:

  1. ”Mutta yllättäen teknisessä ja puhtauspuolessa tuli muutamia virheitä,”

    Ajatella, että kuvaamillasi taidoilla pystyit kuulemaan virheitä Soile Isokosken suvereenissa laulussa. Minä aktiivisena kuorolaulajana en sellaisia havainnut, mutta enpä minä konserttiin mennytkään virheitä etsimään. Minä menin saadakseni nauttia loistavan sopraanon hienostuneesta laulutaiteesta ja juuri sitä sain.

    Ensimmäinen ylimääräinen oli muuten espanjalaisen säveltäjän Fernando J. Obradorsin (1897–1945) laulu Del cabello más sutil.

    VastaaPoista