tiistai 21. toukokuuta 2019

Nuorten solistien raikas kamariooppera


20.5.2019 Elena Kats-Cherninin ooppera Iphis Staatsoper Hannoverissa (Ballhof Eins)

Elena Kats-Chernin syntyi Neuvosto-Uzbekistanissa vuonna 1957. Hän opiskeli Moskovan jälkeen Sydneyssä, jonne perhe muutti 1975, sekä myöhemmin Hannoverissa. Kats-Chernin asui opintojen ja työskentelyn vuoksi Saksassa 13 vuotta, mutta palasi 1990-luvun puolivälissä Australiaan. Hän on maansa tunnetuimpia nykysäveltäjiä.

Iphis (1997/2005) on Kats-Cherninin ensimmäinen ooppera. Noin 70 minuuttia kestävän kamarioopperan libretto perustuu Ovidiuksen Muodonmuutoksiin. Hannoverissa kantaesitettiin maaliskuun lopulla oopperan tuore saksankielinen käännös. Esitykset ovat Ballhof Eins -näyttämöllä, joka on paikallisen Junge Operin kotipesä.

Oopperan juoni istuu hyvin nykypäivään, sillä siinä käsitellään mm. sukupuolirooleja, niihin liittyviä odotuksia ja asenteita. Claudia Isabel Martin oli ohjannut kompaktin ja ajatuksia herättävän teoksen. Toteutus näytti kelpaavan myös nuorille, joita oli katsomossa runsaasti he seurasivat esitystä keskittyneesti ilman minkäänlaista häiriökäyttäytymistä. Katharina Laagen simppeli lavastus ajoi asiansa ja Sandra Maria Paluchin puvustuksessa oli mukavaa leikkisyyttä. Valaistuksen kanssa oli aluksi pieniä teknisiä ongelmia, mutta niistäkin selvittiin...

Kats-Cherninin musiikki oli oikein piristävää ja monipuolista: oli romantiikkaa siinä missä modernismiakin höystettynä mm. ragtimella, tanssisävelmillä ja klezmerillä. Siegmund Weinmeister johti pientä orkesteria pätevästi ja salin akustiikka oli yllättävän hyvä. Nuorista solisteista pidin eniten Marlene Gaßnerista (Telethusa), jolla oli kypsä tekniikka ja kaunissävyinen ääni. Hyvin pärjäsivät myös Uwe Gottswinter (Lidgus) ja Anna Schaumlöffel (Iphis). Pienemmissä osissa olivat Ylva Stenberg (mm. Ianthe) ja Gihoon Kim. Daniel Preis oli sairastunut, joten hänen osuutensa yritti urheasti laulaa korrepetiittori Florian Groß näyttämön reunalta.

maanantai 20. toukokuuta 2019

Tapahtuipa kerran Genovassa...


19.5.2019 Franz Schrekerin ooppera Die Gezeichneten Staatsoper Hannoverissa

Näin vasta maaliskuussa ensimmäisen Franz Schrekerin (18781934) oopperani. Itävaltalaisesta säveltäjästä ja hänen teoksestaan Der ferne Klang voit lukea lisää täältä: https://oopperaa.blogspot.com/2019/04/uusia-tuttavuuksia-seka-saveltaja-etta.html.

Hannoverissa oli vuorossa Die Gezeichneten (suom. "merkityt" tai "leimatut"), joka sävellettiin vuosina 191315. Kantaesitys oli Frankfurtissa 1918 ja se oli suuri arvostelumenestys. Oopperaa ehdittiin esittää ainakin 15 kaupungissa ennen kuin natsit kielsivät Schrekerin musiikin esittämisen.

Ooppera oli houkutellut paikalle varsin hyvin yleisöä helteisestä säästä huolimatta. Staatsoperissa nähtiin Johannes von Matuschkan ohjaama karun pelkistetty tuotanto, jossa näyttämöllä ei tapahtunut paljon mitään. Laulajat enimmäkseen seisoskelivat paikallaan Christof Hetzerin lavastuksessa, joka koostui mustasta taustaseinästä ja parista muusta elementistä. No, ehkä liioittelin hieman sentään parissa kohtauksessa saatiin näyttämölle elämää ja toimintaa, mitä vastenmieliset tapahtumat välttämättä edellyttivätkin.

Ohjaajan ratkaisut jättivät paljon tilaa musiikkiin keskittymiselle ja solistien tarkkailulle. Orkesteri hoiti osuutensa Mark Rohden johdolla niin eläväisesti ja kiinnostavasti, että se riitti varsin pitkälle. Ja solisteiltakin kuultiin tasokkaita suorituksia, joten tässä esityksessä aika kului ilman sen kummempia näyttämökotkotuksia. Mainittakoon laulajista nyt Robert Künzli (Alviano Salvago), Karine Babajanyan (Carlotta Nardi), Stefan Adam (Herzog Antoniotto Adorno), Brian Davis (Graf Andrae Vitelozzo Tamare) ja Tobias Schabel (Lodovico Nardi).

lauantai 18. toukokuuta 2019

Karmeliittasisarten kohtaloissa


18.5.2019 Elokuvissa: Francis Poulencin ooppera Dialogues des carmélites (Karmeliittain tarinoita) The Metropolitan Operasta New Yorkista

The Metropolitan Operan Live in HD -kausi päättyi Poulencin Karmeliittain tarinoilla. Sen erikoinen aihe on puhutellut ja karmea loppu koskettanut yleisöjä vuosikymmenestä toiseen. Tässä produktiossa John Dexterin näennäisen yksinkertainen ohjaus toimi hienosti ja sisarten väliset psykologiset suhteet avautuivat paljon paremmin kuin parissa aiemmin näkemässäni tuotannossa. David Reppan lavastus poikkesi The Metin tavanomaisesta visuaalisesta loistosta, mutta lattiatason valkea risti ja siihen liitetyt vähäiset tummat rakenteet olivat tämän kertomuksen kohdalla napakymppi.

Orkesteri soitti (tietenkin) kuin unelma Yannick Nézet-Séguinin johdolla. Ja voi miten hienoja naissolisteja lavalla kuultiinkaan! Isabel Leonard (Blanche de la Force) ja Erin Morley (Sœur Constance) suorastaan häikäisivät, eivätkä Karen Cargill (Mère Marie) ja Adrianne Pieczonka (Madame Lidoine, uusi prioritar) jääneet sen huonommiksi. Näyttämöllisesti vahvimman suorituksen teki kuitenkin Karita Mattila, joka eläytyi uskomattoman hienosti kuolevan vanhan priorittaren eli Madame de Croissyn osaan. Ja oivallisesti Mattila lauloikin! Marquis ja Chevalier de la Forcen rooleissa olivat Jean-François Lapointe ja David Portillo.

perjantai 17. toukokuuta 2019

Järisyttävä Salome-ilta


17.5.2019 Richard Straussin ooppera Salome Turun konserttitalossa

Leif Segerstamin kausi Turun Filharmonisen Orkesterin ruorissa lähenee päätöstään ja viimeisinä keikkoinaan maestro johti kaksi konserttiesitystä Richard Straussin oopperasta Salome. Konsertit olivat peräkkäisinä iltoina ja minä pääsin kuuntelemaan niistä jälkimmäisen eli Segerstamin oikeasti viimeisen esiintymisen ylikapellimestarina. Edellispäivänä oli julkistettu TFO:n Segerstamille myöntämä kunniakapellimestarin arvo vasta toisena henkilönä orkesterin pitkässä historiassa.

Segerstam järjesti orkesterinsa kanssa yleisölle mahtavan ja järisyttävän Strauss-kokemuksen. Salomen musiikki soi valtoimenaan huumaavana, ilmaisuvoimaisena ja puhuttelevana. Todellakin namiooppera, kuten maestro teosta nimitti käsiohjelmassa! Tasokkaan esityksen kruunasivat pätevät solistit, joista ilta oli Anu Komsin ja Tommi Hakalan. Molempien eläytyminen osiinsa oli esimerkillistä ja ylitti tavanomaisen "konserttiversiomeiningin". Komsi taituroi korkeuksissaan Salomena ja Hakalan Jochanaan oli jykevästi julistava.

Muista solisteista Tuija Knihtilä (Herodias) ja Sam Furness (Narraboth) tekivät oikein hyvän vaikutuksen. Christian Juslin ei ollut Herodeksena parhaassa iskussa, vaan ääni väsyi melko nopeasti. Pienemmissä tehtävissä lauloivat Jeni Packalen, Aki Alamikkotervo, Petri Bäckström, Joel Forsström, Simo Mäkinen, Kristian Lindroos, Rolf Broman ja Janne Sundqvist. Kahden viimeksi mainitun suorituksissa oli tänään huomautettavaa; Bromanilta särkyi ääni kertaalleen ja Sundqvist lauloi useita kertoja epäpuhtaasti. Alamikkotervo yllätti positiivisesti tenorinsa kirkkaalla välkkeellä.

Yleisradion taltiointi edellisen illan konsertista on kuunneltavissa kuukauden ajan Areenassa: https://areena.yle.fi/1-50106165. (P.s. Kylläpä kuulostaa Hakalan osuus aneemiselta tässä äänityksessä ei vastaa lainkaan oman konsertti-iltani mahtavaa kuulokuvaa salissa!)

Sävelten siivilöintiä


16.5.2019 Mari Palo, sopraano, Waltteri Torikka, baritoni & Tuula Hällström, piano Artborg 35:ssä Sipoossa

Artborg 35 sijaitsee idyllisellä Nikkilän entisellä mielisairaala-alueella. Vuonna 1937 valmistunut rakennus toimi pitkään sairaalan pesulana, mutta vuosituhannen alussa se sai uuden elämän Sipoon kunnan kulttuurikeskuksena. Rakennuksessa on nykyisin mm. musiikkiopiston ja taiteilijoiden tiloja.

Aurinkoisena torstai-iltana Artborg 35:n suureen saliin oli kokoontunut hieman yli 50 ihmistä levynjulkistamiskonserttiin. Esiintymässä olivat sopraano Mari Palo, baritoni Waltteri Torikka sekä pianisti Tuula Hällström, joilta on juuri ilmestynyt levyllinen Ilkka Kuusiston laulumusiikkia.

Avausnumerona oli viisiosainen sarja Suomalainen vieraanvara, jonka tekstit ovat ruokatoimittaja ja keittokirjailija Helena Vuorenjuuren. Esiliinaan sonnustautunut Mari Palo esitti laulut kivasti eläytyen. Olen kuullut sarjan pari kertaa aiemmin Soile Isokosken esittämänä, mutta pidin oikeastaan enemmän tästä Palon reippaasta otteesta. Hällström ei hänkään säästellyt pianon ääressä.

Toiseksi kuultiin Madrigaaleja Lassi Nummen runoihin. Tämän Yleisradion tilausteoksen kantaesitti aikoinaan Jorma Hynninen. Kuusiston musiikki on ilmeikästä ja Waltteri Torikka esitti laulut jykevästi. Poikkeuksena oli kolmas osa Olet minulle rakas, jossa hän vaihtoi uskottavaan ja omakohtaiselta vaikuttavaan herkistelyyn. Torikan erityisen selkeä diktio ansaitsee kiitoksen ja lisäksi pidin hänen älykkäästä otteestaan, joka toi usein mieleen Tom Krausen.

Sitten oli vuorossa Kolme laulua Aleksis Kiven runoihin. Nämä ovat Äitiinsä etsei lapsi, Kaukametsä ja Sydämeni laulu. Palo maalaili Hällströmin kanssa melkoisia maisemia ja tilannekuvia; erityisesti viimeinen laulu oli riipaisevan koskettava.

Torikan toisena numerona kuultiin Aviollinen sarja Jouni Lompolon eli pakinoitsija Origon teksteihin. Pari ensimmäistä Torikka vetäisi hienostuneen humoristisella otteella. Kolmas kappale Kun poistuit luotani oli miehelle tuttu jo lauluopintojen alusta silloin hän oli kuulemma saanut esityksestään vain keskinkertaisen arvosanan. Nyt kaikki oli kohdallaan ja Torikka esitti kappaleen nautiskellen.

Konsertti päättyi Kiurun portaat -sarjalla, joka on sävelletty Einari Vuorelan runoihin. Mari Palon tulkinta oli mietitty ja tasapainoinen. Ja täytyy tässä välissä kehua myös hänen kykyään laulaa sanat niin selkeästi, ettei niiden seuraamisessa ollut mitään ongelmaa. Tuula Hällströmin pianismi oli jälleen linjakkaan tyylikästä.

Hiljattain 86 vuotta täyttänyt säveltäjä oli paikalla konsertissa ja sai osakseen suuret suosionosoitukset. Kuusisto kehui Hällströmin taitavuutta lied-pianistina sekä salissa olleen Bösendorferin rikasta ja monipuolista sointia. Ehkä sitten oli onni, että kaavailtu Steinway ei mahtunut sisään salin ovesta, vaan soittimeksi jouduttiin haalimaan hieman pienempi Bösendorfer. Ilkka Kuusisto kertoi kuultuihin lauluihin liittyen muutamia mielenkiintoisia anekdootteja, jotka olivat se kirsikka hienon konsertin päälle.

torstai 16. toukokuuta 2019

HKO, Venzago ja Bavouzet


15.5.2019 Helsingin kaupunginorkesteri, joht. Mario Venzago, sol. Jean-Efflam Bavouzet, piano Musiikkitalossa Helsingissä

HKO:n konsertti tarjosi varsin erikoisen ja tavanomaisesta poikkeavan kattauksen. Tästä saanemme kiittää sveitsiläistä Mario Venzagoa, joka on vieraillut melko usein johtamassa Suomessa. Ohjelma alkoi Leopold Stokowskin tekemällä orkesterisovituksella J. S. Bachin loppuunkalutusta urkuhitistä Toccata ja fuuga d-molli. Itse en ole koskaan ollut tämän raskaan ja laahaavan sovituksen ystävä, sillä mielestäni siinä menetetään urkuversion ilmavuus ja monin paikoin pilkahteleva kepeyskin.

Toisena numerona oli Sergei Rahmaninovin Rapsodia Paganinin teemasta op. 43. Kappale koostuu johdannosta, jossa tuttu Paganinin kapriisin teema esitellään, sekä variaatioista, joita on peräti 24. Pianisti Jean-Efflam Bavouzet pyöritteli muunnelmia herkullisesti ja orkesteri hoiti osuutensa tarkasti Mario Venzagon innostuneella johdolla.

Väliajan jälkeen kuultiin sveitsiläisen Arthur Honeggerin Sinfonia nro 3 "Liturginen". Tämä vuodelta 1946 oleva teos koostuu kolmesta osasta, joilla on uskonnollisesti merkitykselliset nimet: Dies irae, De profundis clamavi ja Dona nobis pacem. Säveltäjä purkaa ylenpalttisesti sota-ajan traumoja ja ahdistusta, mutta päättää kuitenkin teoksen heikkoihin toivon enteisiin. Venzagon jännä ratkaisu oli johtaa viimeinen kappale heti sinfonian perään ilman taukoa. Stokowskin toisen Bach-sovituksen alkujuurena on Martti Lutherin virsi Ein' feste Burg ist unser Gott eli Jumala ompi linnamme. Sen mahtipontiset sävelet olivat juhlava päätös konsertille.

maanantai 13. toukokuuta 2019

Äitienpäivänä konserteissa


12.5.2019 Ensemble Masques Musiikkitalossa Helsingissä

12.5.2019 Tommi Hakala, baritoni & Marita Viitasalo, piano Olarin kirkossa Espoossa

Helsingin Barokkiorkesterin Vanhan musiikin sarjan kevätkausi päättyi vierailijoiden konserttiin. Musiikkitalon Camerata-saliin saapui esiintymään kuusijäseninen Ensemble Masques, joka on alallaan tunnettu ja tunnustettu kokoonpano. Yhtyeeseen kuuluu 2 viulua, alttoviulu, sello, kontrabasso ja cembalo. Kansainväliseen kokoonpanoon tuo suomalaisväriä viulisti Tuomo Suni.

Konsertin ohjelmana oli pelkästään Georg Philipp Telemannin musiikkia sama kattaus, jonka ensemble soittaa vuonna 2016 julkaistulla kiitetyllä levyllään. Telemann oli innostunut soitinmusiikkisarjoista ranskalaiseen malliin ja sävelsi niitä mahdollisesti jopa 600 kappaletta (nykyaikaan niistä on säilynyt arviolta neljännes). Säveltäjä kutsui itse tanssisarjojaan "ouvertureiksi" niiden ensimmäisen osan mukaan. Tässä konsertissa kuultiin kolme Ouverture-suitea: TWV 55:A1, "Les Nations" TWV 55:B5 ja "Burlesque de Quixotte" TWV 55:G10. Välissä kuultiin vielä Concerto polonois TWV 43:G7.

Telemannin loputon kekseliäisyys pääsi oikeuksiinsa Ensemble Masquesin tarkassa ja ilmaisuvoimaisessa soitossa. Etenkin Burlesque de Quixotte oli aivan mainio: osissa saattoi kuulla esimerkiksi Don Quijoten hyökkäävän tuulimyllyjä vastaan tai huokailevan lemmekkäästi rakkautensa kohteelle Dulcinealle. Myös Rosinanten laukan Telemann oli ikuistanut nuottiviivastolle. Kappale päättyi hauskasti basistin nukahtaessa ja muiden soittajien hiipiessä hiljaa pois.

* * *

Maaliskuussa peruuntunut Tommi Hakalan ja Marita Viitasalon konsertti siirtyi äitienpäivän iltaan. Ehdin juuri ja juuri ajoissa Musiikkitalosta Olarin kirkkoon. Ohjelma olikin mielenkiintoinen: Ahti Sonnisen Viisi laulua Raamatun sanoihin, Johannes Brahmsin Vier ernste Gesänge ja neljä Oskar Merikannon laulua (Oi, muistatko vielä sen virren, Annina, Minä laulan sun iltasi tähtihin ja Elämälle).

Lauluosuuksien välissä Viitasalo soitti ilman nuotteja pari pianokappaletta: Schubertin Impromptu Ges-duuri op. 90/3 ja Chopinin Nocturno e-molli op. 72/1. Kerrassaan nautinnollista! Eikä ollut vikaa Hakalankaan osuudessa hän oli tällä kertaa oikein hienossa laulukunnossa. Jykevä ja voimallinen baritoniääni kaikui vaikuttavasti kirkkosalissa. Erityisesti arvostin Hakalan eläytymistä Brahmsin lauluissa. Ylimääräisenä kuulimme Mika Piiparisen laulun Herra olet luvannut.