perjantai 11. tammikuuta 2019

Viiden solistin ilta Tampereella


11.1.2019 Tampere Filharmonia, Tampereen Filharmoninen Kuoro ja solistit, joht. Christopher Warren-Green Tampere-talossa

Tampere Filharmonian perjantai-illan konsertti alkoi György Ligetin pienehköllä orkesteriteoksella Melodien. Se valmistui vuonna 1971 Albrecht Dürerin syntymän 500-vuotisjuhlan kunniaksi. Käsiohjelman laatijalle tiedoksi, että Ligeti on kyllä kuollut jo vuonna 2006.

Avausnumeron pariksi sopi loistavasti Béla Bartókin Pianokonsertto nro 2 G-duuri. Kappale on tunnettu tolkuttomasta vaikeudestaan ja monimutkaisuudestaan, mutta illan solisti Olli Mustonen taituroi sen läpi käsittämättömällä vaivattomuudella. Oi mitä virtuositeettia! Mustonen toteaa käsiohjelmassa tästä konsertosta hyvin osuvasti, että "se on rytmisyyden ja kekseliäisyyden ilotulitusta, joka vaatii valtavasti energiaa". Kuulimme todella huippuluokan esityksen, jossa solistin ja kapellimestari Christopher Warren-Greenin yhteistyö toimi saumattomasti. Ylimääräisenä Mustonen soitti kuusi lyhyttä osaa kansanlauluihin perustuvasta Bartókin A Gyermekeknek- eli Lapsille-sarjasta.

Konsertin jälkipuolisko oli omistettu Anton Brucknerin kirkkomusiikille. Ihmettelin ohjelmaan painettua kappaleiden järjestystä, mutta se olikin muutettu. Väliajan jälkeen lavalle ilmestyi asiasta kertomaan Helena Hiilivirta, joka palasi eläkkeeltä hoitamaan ainakin kevätkauden ajaksi Tampere Filharmonian intendentin tehtäviä.

Ensin kuultiin Psalm 150, joka sujui pääasiassa orkesterin ja kuoron voimin; solistilla eli tässä tapauksessa Pelageya Kurennayalla on teoksessa vain pieni osa. Sen aikana ihmettelin sopraanomme merkillistä etunojaa ja kropan vääntelyä. Mutta ääni kulki silti, mitä nyt muulta metakalta kuului...

Päätösnumero oli mahtipontinen Te Deum. Sen solisteina olivat Kurennayan lisäksi Tuija Knihtilä, Tuomas Katajala ja Timo Riihonen. Tämä kappale oli vielä vahvemmin orkesterin ja ennen kaikkea Tampereen Filharmonisen Kuoron juhlaa. Solisteista eniten laulettavaa oli Katajalalla, ja hienostihan se taas kerran sujui. Myös Riihosen kantava basso teki vaikutuksen. Warren-Green oli osaava mies kuoron käsittelijänä.

keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Auttamattomasti vanhentunut klassikko-ohjaus


8.1.2019 Elokuvissa: Wolfgang Amadeus Mozartin ooppera Ryöstö seraljista Teatro alla Scalasta Milanosta

Giorgio Strehler (19211997) ohjasi Mozartin Ryöstö seraljista eli Die Entführung aus dem Serail -oopperan Salzburgin festivaaleille vuonna 1965. Sama tuotanto on pyörinyt Milanossa vuodesta 1972(!) lähtien. Tämä elokuvateatteriesitys oli tallennettu La Scalassa kesäkuussa 2017 ja sen kapellimestarina oli Zubin Mehta, joka toimi tehtävässä myös vuoden 1965 alkuperäistuotannossa.

Strehlerin ohjauksen "juttu" on siluettiteatteri: Solistit esiintyvät usein näyttämön pimennetyllä etureunalla, jolloin he näkyivät valkeaa taustaa vasten mustina siluettihahmoina. Uusintaohjauksesta vastasi Mattia Testi. Siluettien idea toimi edelleen, mutta muuten aika oli auttamattomasti ajanut kokonaisuuden ohi ja produktio edusti sellaista vanhahtavaa musiikkiteatteria, johon ei onneksi juurikaan enää törmää. Luciano Damianin alkuperäislavastuksen ja -puvustuksen olivat uudelleenlämmittäneet Carla Ceravolo ja Sybille Ulsamer. Tylsä ja vanhahtava lavastus ei puhutellut minua lainkaan, mutta puvustus nyt ehkä ajoi edelleen asiansa.

Musiikillisesti esitys oli onnistunut, vaikka Mehtan tempot olivat paikoin liiankin rauhallisia. Kyllä La Scalan orkesteri osaa tätäkin repertoaaria soittaa, ja solisteiksi oli löydetty oivalliset Mozart-laulajat: Lenneke Ruiten (Konstanze), Sabine Devieilhe (Blonde), Mauro Peter (Belmonte) ja Maximilian Schmitt (Pedrillo). Tobias Kehrer (Osmin) ei saa minulta kiitettävää arvosanaa epätasaisen suorituksensa vuoksi, mutta kaunissävyinen ääni miehellä kyllä on. Selimin puheroolissa oli Cornelius Obonya.

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Joulu pakettiin Bachin sävelin


6.1.2019 Helsingin Barokkiorkesteri, Vox Cantorum -kamarikuoro ja solistit, joht. Heikki Seppänen Hämeenlinnan kirkossa


Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan Bach 333 -juhlavuoden päätös liukui loppiaiselle eli vähän seuraavan vuoden puolelle. Ennen joulua esitettiin J. S. Bachin Jouluoratoriosta kantaatit IIII; orkesterina oli tuolloin Suomalainen barokkiorkesteri (ks. http://oopperaa.blogspot.com/2018/12/joulumielta-bachin-savelin-18.html).

Tässä konsertissa kuultiin oratorion loppuosa eli kantaatit IVVI. Nykyisin, kun kantaatteja ei juurikaan esitetä messujen yhteydessä "oikeina" pyhinä, on tämä yleinen käytäntö: Ensimmäiset kolme kantaattia esitetään yhdessä konsertissa ennen joulua tai joulun aikaan ja loput kolme kantaattia toisena pakettina joulun jälkeen tai loppiaisen aikaan. Aika usein näkee myös sellaista versiota, jossa esitetään kerralla kantaatit IIII ja VI. Kuudennen alussa ja lopussa antavat trumpetit ja patarummut kivasti ytyä, mikä ehkä selittää tämän osan suosiota. Neljäs ja viides kantaatti jäävät siis toisinaan esittämättä kokonaan, joten oli kiva kuulla nekin nyt Hämeenlinnassa.

Kapellimestarina oli tälläkin kertaa seurakunnan johtava kanttori Heikki Seppänen. Vox Cantorum -kuoro oli hyvässä vedossa ja Helsingin Barokkiorkesteri soitti mahdottoman hienosti. Erityiset kehut on annettava konserttimestari Minna Kankaan ja oboisti Eduard Weslyn puhutteleville soolo-osuuksille. Myös Aapo Häkkinen erottui edukseen (sähkö)urkujensa kanssa.

Solistit olivat tällä erää tasokkaammat kuin oratorion aloituksessa joulukuussa. Sopraano-osat lauloi Inka Kinnunen ja altto-osat Wivan Nygård-Fagerudd. Tenorina oli Tuomas Katajala ja bassona Elja Puukko. Eikä tarvitse olla kummoinen velho arvatakseen, miten Katajala loisti tässäkin tehtävässä.

lauantai 5. tammikuuta 2019

Kaksi oopperaa hulluudesta


4.1.2019 Tauno Marttisen ooppera Psykiatri ja Jens Lindqvistin ooppera Solange.Solange! Kaapelitehtaassa Helsingissä

Helsingin Kaapelitehtaalla nähtiin mielenkiintoinen kahden kamarioopperan ilta. Sen aloitti Tauno Marttisen (19122008) Psykiatri vuodelta 1975 ja esitys jatkui ilman väliaikaa Jens Lindqvistin (s. 1974) oopperalla Solange.Solange! Jälkimmäinen on valmistunut vuonna 2016, mutta sai vasta nyt kantaesityksensä.

Vajaan tunnin kestäneen paketin oli ohjannut sekä visualisoinut Ville Saukkonen ja musiikinjohdosta vastasi Martin Segerstråle. Psykiatrin pieni orkesteri kutistui Solangessa vain kolmeksi soittajaksi (kitaroissa säveltäjä itse). Marttisen oopperassa mukana oli myös neljän laulajan Turbiinikuoro, jonka suoritus ei ollut aivan yhtenäinen ja pieniä puhtausongelmiakin kuului.

Oopperat sopivat ja toimivat erinomaisesti yhdessä esitettyinä johtuen niiden aihepiiristä. Molemmissa teoksissa liikutaan harhojen maailmassa, jossa häilyvä psyyke luo omaa todellisuuttaan. Psykiatrissa lääkäri aloittaa työpäivänsä joogalla ja hypnotisoi tämän jälkeen potilaansa. Psykiatri etsii hänestä sivupersoonia, ja esiin työntyykin tiibetiläinen munkki. Absurdin tarinoinnin jälkeen seuraava, kiireinen potilas tunkeutuu sisään. Myös hänestä pääsee hypnoosissa esille laulava munkki. Kun psykiatri lopettaa hypnoosin, ryntäävät potilaat ulos. Lääkäri pyytää vastaanottoapulaista lähettämään sisään seuraavan potilaan, jolloin paljastuu, ettei mitään vastaanottoa ole vielä ollutkaan.

Solange.Solange!-oopperassa näyttämöllä on taiteilijapariskunta: muotisuunnittelija Solange ja säveltäjä Joakim. Solange on etääntynyt kumppanistaan ja käy joka ilta psykoanalyytikkonsa Sandran vastaanotolla. Joakimille paljastuu, että harhainen Solange on rakastunut Sandraan. Mutta onko häntä oikeasti olemassa se jäi esityksessäkin kutkuttavasti auki. Sivupolkuna on mukana tapahtumasarja, jossa Joakimin pitäisi lähettää uuden oopperansa partituuri kantaesitykseen, mutta nettiyhteys ei toimi. Solange tarjoutuu auttamaan, mutta tekee teokseen muutoksia ennen sen lähettämistä. Myöhemmin lukiessaan lehdessä olevaa arvostelua on Joakim raivona, mutta Solange teroittaa, kuinka kriitikko kehuu juuri muutettuja kohtia.

Marttisen musiikista pidin tavattomasti. Ei Lindqvistinkään sävelkieli hullumpaa ollut, mutta lopputuloksesta kyllä kuului tekijän vähäisempi kokemus lauluäänelle säveltämisestä. Psykiatrin solistit olivat Visa Kohva (Psykiatri), Petteri Loukio (I mies), Olli Tikkanen (II mies) ja Marika Kivinen (Vastaanottoapulainen). Solangessa näyttämöllä olivat Marika Kivinen ja Petteri Loukio. Kaikki tekivät osuuksissaan varsin hyvää työtä, mutta Visa Kohvaa pitää tällä kertaa onnitella vahvasta suorituksesta. Solangen mainio libretto oli Maritza Núñezin, mutta solisteista varsinkin Loukio lausui espanjaa vähän veltosti.

(Todettakoon vielä, että tuo yllä käyttämäni hieman arveluttava otsikko on peräisin esityksen käsiohjelmasta.)

keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Goethen ja Beethovenin juhlaa


1.1.2019 Helsingin Barokkiorkesteri, joht. Aapo Häkkinen, sol. Elisabeth Breuer, sopraano ja Robert Hunger-Bühler, lausuja Musiikkitalossa Helsingissä

Helsingin Barokkiorkesterin perinteinen Uudenvuoden juhlakonsertti soitettiin jo 21. kerran aattoiltana. Minä ehdin Saksasta kuuntelemaan vasta uusintaesityksen seuraavana iltapäivänä.

Aapo Häkkisen erinomaisen ja kiinnostavan ohjelmasuunnittelun punaisena lankana olivat tällä kertaa Goethe ja Beethoven. Konsertti kuitenkin aloitettiin HeBO:n perinteisemmän repertoaarin, eli J. S. Bachin parissa. Kuulimme Das alte Jahr vergangen ist (Jo vanha vuosi mennyt on) -koraalialkusoitosta kolme versiota yhteen soitettuina; ensin jousikvartetin, sitten puhaltajien ja lopuksi koko orkesterin esittämän. Musiikki jatkui keskeytyksettä Beethovenin Alkusoitolla C-duuri "zur Namensfeier". Olipa juhlava aloitus!

Ja sitten harppaus liedin pariin: Beethovenilta kuultiin Kennst du das Land ja An den fernen Geliebten sekä Schubertilta Die Liebe, Gretchen am Spinnrade ja Sehnsucht. Kaikki runot olivat Goethea lukuun ottamatta An den fernen Geliebten -tekstiä, joka on Christian Ludwig Reissigin kynästä. Aapo Häkkinen soitti hienostuneesti pehmeä-äänistä vuoden 1820 fortepianoaan. Laulusolistina oli enkeliääninen itävaltalaissopraano Elisabeth Breuer. Hänen eleganssinsa ja säteilevä olemuksensa sekä kaunis lyyrinen äänensä ja luonnollinen äänenmuodostuksensa tekivät vaikutuksen.

Väliajan jälkeen saatiin oikea herkkupala: Beethovenin Egmont-näytelmämusiikin konserttiversio, johon Friedrich Mosengeil teki tekstiversion Goethen alkuperäisestä. Käsiohjelman mukaan kysessä "lienee alkuperäisversion ensimmäinen kokonaisesitys sitten Beethovenin ja Mosengeilin päivien". Harvoissa moderneissa kokonaisesityksissä on joko karsittu tai jätetty kokonaan pois lausutut osuudet, mikä on tärvellyt teoksen muodon ja dramaturgian. Tällä kertaa näin ei siis ollut tehty, vaan sveitsiläissyntyinen näyttelijä Robert Hunger-Bühler lausui näyttämöllä koko Mosengeilin tekstin musiikkiosuuksien välissä. Ajoittain pidin hänen lausumistyyliään kovin aggressiivisena, mutta ainakin diktio oli hyvin selvä. Clärchenin lauluosuudet esitti tietenkin Elisabeth Breuer ihailtavan kauniisti. Ja ulkomaalaisvahvisteinen HeBO soitti pontevasti ja täsmällisesti artikuloiden Aapo Häkkisen johdolla. Periodisoittimet toivat Beethovenin kappaleisiin aivan oman miellyttävän vivahteensa. Taas yksi komea sulka orkesterin hattuun!

tiistai 1. tammikuuta 2019

Vuoden 2018 tilinpäätös


Vuoden 2018 aikana kävin 226 kulttuuritilaisuudessa, joista satakunta oli oopperaesityksiä. Tilaisuuksista 147 oli Suomessa ja 79 ulkomailla. Blogijulkaisuja syntyi vuoden aikana 201 kappaletta ja kävijöitä blogin laskuri on raksuttanut noin 67.500.

Aiempien vuosien tapaan laadin alle oman Top-listani, joka sisältää mieleenpainuvimmat (ei siis välttämättä "parhaimmat") esitykset tai muut kohokohdat vuodelta 2018. Tämä Top 20 -lista on ainoastaan kronologisessa järjestyksessä.

Top 20


11.1.2018 Ludwig van Beethovenin ooppera Fidelio Musiikkitalossa Helsingissä
Loistoesitys, jossa tylsien puheosuuksien tilalla esitettiin Jussi Nikkilän näppärä näytelmä.

10.3.2018 Leopold Koželuchin ooppera Gustav Wasa Musiikkitalossa Helsingissä
Hieno arkistolöytö esille ensimmäistä kertaa sitten säveltäjän elinpäivien.

24.3.2018 Mieczysław Weinbergin ooppera Die Passagierin Oper Frankfurtissa
Auschwitz-ooppera ei voi jättää kylmäksi…

1.4.2018 Erich Wolfgang Korngoldin ooppera Das Wunder der Heliane Deutsche Oper Berlinissä
Sanat loppuvat kesken. Täydellinen!

14.4.2018 Markus Fageruddin ooppera Silvia ja Minä Tampereen Raatihuoneella
Hykerryttävän hauska koominen namupala.

14.5.2018 Baijerin radion sinfoniaorkesteri (Symphonieorchester des Bayerischen Rundfunks), joht. Mariss Jansons, sol. Frank Peter Zimmermann, viulu Musiikkitalossa Helsingissä
Yksi parhaista kansainvälisistä orkesterivierailuista, mitä Musiikkitalossa on kuultu.

8.-10.6.2018 Bachfest Leipzig: Kantaten-Ring-konsertit Nikolaikirchessä ja Thomaskirchessä Leipzigissa
J. S. Bachin kantaatteja koko rahan edestä eli kymmenen konsertillista. Johtajina mm. Sir John Eliot Gardiner, Ton Koopman ja Masaaki Suzuki. Huippua!

29.6.2018 Vincenzo Bellinin ooppera Il pirata Teatro alla Scalassa Milanossa
Tämä vaan vei mukanaan…

7.7.2018 Antonio Vivaldin ooppera Motezuma Theater Ulmissa
Tuotannossa oli nähty vaivaa; erinomainen ohjaus, lavastus ja puvustus pelasivat mainiosti yhteen.

22.7.2018 Elena Stikhina, sopraano & Hans-Otto Ehrström, piano Leppävirran kirkossa
Kuten otsikoin tästä kertovan blogijulkaisun: Puhdasta sopraanokultaa!

24.9.2018 Jonas Kaufmann, tenori & Helmut Deutsch, piano Wiener Konzerthausissa
Vihdoinkin pääsin kuulemaan Kaufmannia lied-konsertissa.

11.10.2018 Turun filharmoninen orkesteri & Chorus Cathedralis Aboensis, joht. Leif Segerstam, sol. Reetta Haavisto, sopraano & Juha Kotilainen, basso Turun konserttitalossa
Es ist vollbracht!

14.10.2018 Giuseppe Verdin ooppera Don Carlos Aleksanterin teatterissa Helsingissä
Ihan vain Jaakko Ryhäsen mahtavan Suurinkvisiittorin vuoksi.

18.10.2018 Bruno Madernan ooppera Satyricon Semperoper Dresdenissä
Nyt oli jännää!

31.10.2018 Felix Mendelssohn Bartholdyn oratorio Paulus Kirkkonummen kirkossa
”Tiivistäen voisi siis todeta, että loistava teos ja loistava esitys!”

25.11.2018 Jaakko Kortekangas, baritoni & Tuija Hakkila, fortepiano Balderin salissa Helsingissä
Yksi hienoimpia kuulemiani tulkintoja Schubertin Winterreisesta.

6.12.2018 Tampere Filharmonia, joht. Mikko Franck, sol. Karita Mattila, sopraano Tampere-talossa
No eihän tällä porukalla voi tulla muuta kuin huippukonsertti!

7.12.2018 Berliner Philharmoniker, joht. Valeri Gergijev Philharmoniessa Berliinissä
Täyteläistä venäläistunnelmaa.

10.12.2018 Richard Straussin ooppera Arabella Semperoper Dresdenissä
Täyden kympin esitys loistosolisteilla.

30.12.2018 Olivier Messiaenin ooppera Saint François d'Assise Staatstheater Darmstadtissa
Tämä mammuttiteos sai aivot surisemaan…


Tästä on hyvä jatkaa kohti ooppera- ja konserttivuotta 2019. Toivotan oikein hyvää sellaista kaikille lukijoilleni!

Germont

maanantai 31. joulukuuta 2018

Kepeä päätös vuodelle 2018


31.12.2018 Paul Abrahamin operetti Märchen im Grand-Hotel Staatstheater Mainzissa

Paul Abrahamin (18921960) tunnetuimpia ja suosituimpia operetteja ovat Viktoria ja hänen husaarinsa, Havaijin kukka sekä Tanssiva Savoy. Märchen im Grand-Hotel -teosta esitetään huomattavasti harvemmin, eikä sille taida edes olla vakiintunutta suomenkielistä nimeä. Operetin musiikki koukkaa sujuvasti paitsi valssin ja tangon, myös jazzin puolella ja taitaa jossain kuulua kaikuja Abrahamin kotimaasta Unkaristakin. Märchen im Grand-Hotel kantaesitettiin Wienissä vuonna 1934, jolloin juutalainen säveltäjä oli jo pakotettu lähtemään Saksasta.

Mainzin Staatstheateriin operetin ovat ohjanneet Peter Jordan ja Leonhard Koppelmann. Tarjolla oli sujuvaa ja tapahtumarikasta perusoperettia, johon ohjaajat ovat sirotelleet sopivasti nauruhermoja kutkuttavia koukkuja. Tällaisia olivat esimerkiksi mainiot viittaukset Der 90. Geburtstag oder Dinner for One (suomeksi Illallinen yhdelle) -lyhytelokuvaan tai hulvaton Maurice Chevalier -imitaatio.

Kapellimestari Samuel Hogarth yritti pitää esityksen langat käsissään, mutta ihan koko ajan se ei onnistunut, vaan kokonaisuus pääsi säröilemään. Hogarth nousi muutaman kerran näyttämölle soittamaan hotellin aulaflyygelillä tunnelmamusiikkia. Komea loistohotellilavastus oli toteutettu pääasiassa projisointeina; lisäksi käytettiin liikuteltavaa portaikkoa, huonekaluja jne. Lavastuksen on suunnitellut Christoph Schubiger ja näyttävän, 1930-luvun alkuun viittaavan puvustuksen takaa löytyy Barbara Aigner.

Solisteista pidin eniten komeaäänisestä ja teknisesti varmasta Michael Dahmenista (Albert) sekä hurmaavasta Jennifer Panarasta (Espanjan prinsessa Isabella). Nini Stadlmann (Marylou Makintosh) oli steppauksineen ja säärineen kaikkineen lahjakas esiintyjä, mutta hänen äänenvärinsä ja fraseeraustyylinsä ei minua miellyttänyt. Muissa rooleissa nähtiin mm. Johannes Mayer (prinssi Andreas Stephan), Anika Baumann (kreivitär Pepita Inez de Ramirez) ja Murat Yeginer (presidentti Chamoix ja Sam Makintosh). Mukana menossa olivat myös mieskvartetti ja jazztrio.