Kelpo annos barokkimusiikkia

13.11.2020 Abendbarock-konsertti Sibelius-Akatemian konserttisalissa Helsingissä

13.11.2020 Radion sinfoniaorkesteri, joht. Kreeta-Maria Kentala, viulu, sol. Kyeong Ham, oboe Musiikkitalossa Helsingissä

Sibelius-Akatemian vanhan musiikin ja laulumusiikin aineryhmät järjestivät yhteistyökumppaniensa kanssa Abendbarock-konsertin R-talon konserttisalissa.

Ohjelmassa oli pelkästään Dietrich Buxtehuden sävellyksiä. Hän vaikutti vuosikymmeniä (1668–1707) Lyypekissä ja oli pohjoissaksalaisen barokkimusiikin suurin mestari. Tunnettu on mm. anekdootti siitä, kuinka parikymppinen Johann Sebastian Bach käveli yli 400 kilometriä suuntaansa kuullakseen Buxtehudea urkurina. Todennäköisesti Bach myös pääsi soittamaan viulistina Buxtehuden Abendmusik-konsertissa, sillä hän viipyi kaupungissa lähes kolme kuukautta. Pari vuotta aikaisemmin Georg Friedrich Händelkin oli pistäytynyt Lyypekissä. Buxtehude suunnitteli eläköitymistä ja tarjosi virkaansa Händelille. Tämä pakeni kiireesti paikalta, sillä diiliin olisi kuulunut avioituminen Buxtehuden vanhimman tyttären kanssa!

Harmillisen suuri osa Buxtehuden sävellyksistä on tuhoutunut tai kadonnut. Vokaalimusiikkia on säilynyt yli sata teosta ja niistä muutaman kuulimme tässä konsertissa: Laudate pueri Dominum, Herr, wenn ich nur dich hab', Klag-Lied "Muß der Tod denn auch entbinden" ja Das neugeborne Kindelein. Lisäksi kuultiin muutama kappale triokokoonpanoille tai pienille soitinyhtyeille.

Esiintyjät olivat Sibelius-Akatemian opiskelijoita, mutta lisäksi huomasin Kirill Kozlovskin soittavan täydennysmiehenä yhdessä kappaleessa cembaloa ja toisessa urkuja. Konsertin ohjelma oli tasapainoinen ja hyvin mietitty kokonaisuus, eikä esityksissäkään mitään vikaa ollut. Itse kiinnitin tietysti erityistä huomiota laulusolisteihin, joista pari oli minulle aivan uusia tuttavuuksia: Sadelilja Larimo, Hanna Hasu, Isabella Shaw, Mai Pohjola, Niilo Erkkilä ja Jere Hölttä. Ns. urapotentiaalia löytyy näyte-erän perusteella useammalta nuorelta laulajalta – jäämme odottamaan...

* * *

RSO:n konsertissa oli tarjolla niin ikään barokkikattaus Kreeta-Maria Kentalan liidaamana. Avausnumeroa odotin kovasti ennakkoon ja odotukseni palkittiin avokätisesti. Élisabeth Jacquet de La Guerre sävelsi ensimmäisenä naisena oopperan Ranskassa. Céphale et Procris (suom. Kefalos ja Prokris) valmistui 1694. Libretto perustuu antiikin myyttiin, jonka voit kerrata Ovidiuksen Muodonmuutoksista.

Kentala oli koonnut oopperan tanssinumeroista hienon sarjan, joka tempaisi imuunsa vauhdikkuudellaan ja rytmikkyydellään. Esikuvana olleen Lullyn tyyli ja vaikutteet kuuluvat musiikissa selvinä. Olisi kiinnostavaa kuulla koko ooppera (siitä on olemassa levytys), jotta voisi arvioida sitä, miksi teoksesta ei aikanaan tullut menestystä. Onko sen musiikissa tai libretossa heikkouksia, eikö Lullyn tyylinen musiikki enää puhutellut yleisöä vuosia hovisäveltäjän kuoleman jälkeen vai voisiko kyse olla banaalisti vain säveltäjän sukupuolesta? Viimeksi mainittu ei tunnu todennäköiseltä, sillä Jacquet de La Guerre oli jo saavuttanut nimeä ja tunnustusta muiden teoslajien säveltäjänä.

Toisena kappaleena kuultiin J. S. Bachin Oboekonsertto BWV 1055R. Teos on säilynyt Bachin itsensä cembaloversiona, mutta mm. sen soolo-osuuden äänialan ja kuvioinnin perusteella on päätelty, että alun perin soolosoitin on todennäköisesti ollut oboe d'amore. Konserton alkuperäisversio on siis kadonnut, mutta se on rekonstruoitu oboekonsertoksi (siitä tuo R-kirjain BWV-numeron perässä). RSO:n 2. soolo-oboisti Kyeong Ham taituroi osuutensa syvästi eläytyen ja orkesterin dynaaminen yhteissoitto täydensi huippuluokan kokemuksen.

Illan päätti G. F. Händelin Ilotulitusmusiikkia (Music for the Royal Fireworks). Onkin vierähtänyt tovi siitä, kun tämä sarja on viimeksi tullut konsertissa minua vastaan kokonaisena. Kentala johdatti orkesterin energiseen tilaan, jossa Händelin musiikki kohottui juhlavaksi ja riemukkaaksi. Todellista yhteismusisoinnin iloa kelpasi kuunnella!