Turandot tulevaisuudessa

27.8.2020 Giacomo Puccinin ooppera Turandot Aleksanterin teatterissa Helsingissä

Opera BOX joutui siirtämään kevään Turandot-esityksensä elokuun loppuun, ja onneksi koronavirustilanne on nyt sellainen, että kaikki neljä näytöstä voidaan yleisölle tarjota. Turvajärjestelyt tosin yskivät (pun intended?) pahasti tässä ensi-illassa – toivottavasti muut näytökset sujuvat ohjeita noudattaen.

Odotin jännittyneenä, mitä ohjaaja on tällä kertaa keksinyt, eikä Ville Saukkonen tietenkään pettänyt! Lavalla ei nähty sitä tavanomaista kiinakrääsää ja kliseisyyttä, mikä on leimannut useita aiemmin näkemiäni Turandot-produktioita. Ohjaaja oli siirtänyt tunnetun rakkaustarinan tulevaisuuden Kiinaan, jonne vieraan planeetan prinssi Calaf saapuu kosiomatkalle. Armoton valtakoneisto ja teknologia jylläävät, mutta fantasian ydin on säilytetty kirkkaana. Futuristinen näyttämökuva kyborgeineen kaikkineen vei ajatukset Tähtien sodan tai vastaavan suuntaan, mutta modernisointi oli tyylikäs eikä liian ilmeinen. Mukana oli myös tanssijoita (Katriina Kantola, Heini Hermunen) Saukkoselle tyypilliseen tapaan. Teloittaja Pu-tin-Pao (Jaakko Hutchings) oli nokkela keksintö, jolla oli oma osansa teoksen loppuratkaisussa.

Ohjauksen lisäksi on aihetta kehua lavastusta ja projisointeja (Emil Sallinen), puvustusta (Joona Huotari) sekä valaistusta (Janne Teivainen). Ilmeisesti pienehköllä budjetilla on jälleen tehty ihmeitä – esitys oli visuaalisesti upea ja tehokas. Koronavirusrajoitusten vuoksi tuotanto jouduttiin toteuttamaan pienennetyllä kuorolla ja produktiossa käytettiin sinfonietta-kokoiselle orkesterille sovitettua partituuria. Kapellimestari Jonas Rannila johti joukkonsa hyvään ja tasapainoiseen suoritukseen. Orkesteri kuulosti usein kokoaan suuremmalta (se on saavutus Aleksanterin teatterin akustiikassa!) ja Helsingin filharmonisen kuoron riveistä kootut laulajat hämmästyttivät ajoittain tasokkuudellaan. Lisäksi mukana oli Kaisaniemen musiikkiluokkalaisista koottu lapsikuoro.

Kaikkiin illan solistisuorituksiin en ollut varauksettoman tyytyväinen. Turandotina laulanut Satu Kristiina Vesa ei aivan kyennyt täyttämään roolin vaatimuksia, vaikka hänen äänivaransa ovat melkoiset. Vanha tuttu Giuseppe Varano (Calaf) teki ensemblen vahvimman vaikutuksen ja oli selvästi yleisön suosikki jo ennen onnistunutta Nessun dormaa. Annami Hylkilä aloitti Liùna jotenkin haparoiden, mutta viimeistään kuolinkohtauksessa hän oli täydessä iskussa. Niklas Spångberg oli oivallinen Timur ja Kristian Lindroos Amiraali (alun perin Mandariini). Pekka Kuivalainen lauloi lavan sivusta Keisari Altoumin osan, joka kuulosti salin akustiikassa jotenkin ponnettomalta. Ping–Pang–Pong-kolmikon muodostivat Aarne Pelkonen, Ville Salonen ja Petteri Loukio; heidät ohjaaja oli toteuttanut vauhdikkaina commedia dell'arte -hahmoina.

Lähes kaikki elokuun näytökset olivat loppuunmyytyjä, mutta ei hätää: Lisää on tulossa tammikuulle 2021. Suosittelen!