Kahden oopperan ilta: Mayr ja Donizetti

1.12.2017 Giovanni Simone Mayrin ooppera Che originali! ja Gaetano Donizettin ooppera Il Pigmalione Teatro Socialessa Bergamossa

No niin, vihdoinkin päästiin oopperan pariin Donizetti-festivaalilla! Vuorossa oli kahden oopperan ilta, jonka aloitti Giovanni Simone Mayrin Che originali! vuodelta 1798. Säveltäjä syntyi Johann(es) Simon Mayrina vuonna 1763 Baijerissa, mutta muutti 1780-luvun lopulla opiskelemaan Italiaan ja jäi sille tielleen. Tämän vuoksi hänen etunimistään käytetään usein italialaistettuja muotoja. Mayr teki elämäntyönsä Bergamon katedraalin maestro di cappellana vuodesta 1802 aina kuolemaansa (1845) saakka. Hän sävelsi lähes 70 oopperaa.

Che originali! on lähes kaksi tuntia kestävä farsa per musica. Intohimoinen musiikin rakastaja Don Febeo (Bruno De Simone) tyrannisoi tyttäriään Aristeaa (Chiera Amarù) ja Rosinaa (Angela Nisi). Hän ei suostu antamaan Aristean kättä Don Carolinolle (Leonardo Cortellazzi), sillä vaikka sulhaskandidaatti on kreivi, ei hän ole muusikko! Ensimmäinen yritys tilanteen muuttamiseksi menee pieleen, mutta palvelija Biscroman (Omar Montanari) keksimä toinen juoni onnistuu: Don Carolino naamioituu kuuluisaksi maestro Semiminimaksi, jolle innokas isä lupaa heti tyttärensä. Muina henkilöinä oopperassa esiintyivät palvelijat Celestina (Gioia Crepaldi) ja Carluccio (Pietro Di Bianco). Solistit tekivät kaikki ihan hyvän suorituksen.

Roberto Catalanon ohjaus oli toimiva, mutta kovin yksioikoinen - lähinnä hän oli keskittynyt liikuttelemaan henkilöitä sisään ja ulos näyttämöltä. Muutama pieni oivalluskin nähtiin, mm. takaseinän valtava peili muuttui pari kertaa läpinäkyväksi ja paljasti takana olevan toisen oopperan lavastuksen ja sen päähenkilön esittäjän. Maestro Semiminiman kuvana käytettiin kekseliäästi Tom Hulcen vaaleaperuukkista Mozartia elokuvasta Amadeus. Mayrin oopperassa oli hauska laina Mozartin Figaron häistä: Se vuol ballare, signor Contino laulettiin nyt toisin sanoin signor Baronelle, siis Don Febeolle.

Väliajan jälkeen nähtiin noin 40 minuuttia kestänyt Il Pigmalione, joka on Donizettin ensimmäinen ooppera vuodelta 1816. Hän kirjoitti teoksen opiskelijana vain kuudessa päivässä! Kantaesityksensä ooppera sai vasta vuonna 1960 Bergamossa.

Donizetti Opera -festivaalin ohjelmasuunnittelusta paljastuu nyt punainen lanka, sillä oopperan libretto perustuu eilisen Pygmalion-melodraaman tekstiin. Ja kun vielä muistamme, että Mayr oli Bergamossa Donizettin sävellyksenopettaja, niin tämän illan oopperaparissakin on jotain järkeä.

Il Pigmalionessa kuvanveistäjä Pigmalione rakastuu kauniiseen veistokseensa. Tunnemyrskynsä keskellä hän rukoilee apua Venukselta. Salama herättää Galatea-patsaan henkiin ja rakkaus tietenkin voittaa. Pigmalionena lauloi vahvasti ja intensiivisesti tenori Antonino Siragusa. Rooli oli varsin raskas, sillä ensimmäiset puoli tuntia hän lauloi yksin käytännössä keskeytyksettä. Vasta oopperan lopussa mukaan liittyi Aya Wakizono, joka esitti Galatean pienen osan sulokkaasti.

Gianluca Capuano johti molemmissa oopperoissa Orchestra dell'Accademia Teatro alla Scalaa. Emanuele Sinisin lavastus oli Mayrin oopperassa vaatimaton, mutta Donizettin oopperan lavastuksessa oli mielenkiintoinen moderni twisti. Molempien oopperoiden puvuissa nähtiin iloittelua ja mielikuvituksellisuutta; ne oli suunnitellut Ilaria Ariemme.