Mille ohjaaja nauroi?

25.1.2019 Jacques Offenbachin operetti Häuptling Abendwind Semperoper Dresdenissä

Dresdenin Semperoperin studionäyttämöllä (Semper Zwei) pyörivä Offenbachin Häuptling Abendwind on nykyisessä asenneilmapiirissä ongelmallinen teos. Alkuperäiseltä nimeltään tämä opérette-bouffe on Vent-du-soir, ou l'horrible festin, ja se sai kantaesityksensä Pariisissa vuonna 1857. Bettina Bartz oli tehnyt Dresdenissä esitettävän saksankielisen libreton.

Alun perin eteläisen Tyynenmeren saarelle sijoittuva tarina on Offenbachin pikkuopereteille tyypillisen bisarri ja tällä kertaa myös hyvän matkaa makaaberi. Dresdenin tuotannossa ohjaaja Manfred Weiß on siirtänyt tapahtumat Pohjois-Amerikan intiaanien (terminologia hänen) pariin. Päällikkö Abendwind on saamassa kylään naapuriheimon päällikkö Biberhahnin, mutta vieraalle tarjottavan juhla-aterian main course puuttuu. Leiriin saapuu haaksirikkoutunut nuori mies Arthur, joka iskee silmänsä päällikön tyttäreen Atalaan, ja tämä vastavuoroisesti tulokkaaseen. Vaan ei auta – vieraanvaraisuus ennen kaikkea, joten muukalainen päätyy syötäväksi! Ja niinpä pian nähdään karmiva kohtaus, jossa päälliköt pistelevät Arthuria poskeensa – eikä Biberhahn tiedä, että syö omaa poikaansa! Uuuhhhh – parempi kun ei ajattele tätä liikaa... No, parin käänteen jälkeen Arthur löytyykin leiriin tulleen karhun sisältä. Hän oli vaihtanut paikkaa nallen kanssa, joten tarinalle saatiin onnellinen loppu.

Ohjaukseen sisältyi joitakin ratkaisuja, jotka tiedostava yleisö varmaankin koki loukkaavina tai rasistisina. Manfred Weiß ei selvästi ole pelännyt mahdollista kohua – tai ehkä sellaista ei ole Dresdenissä edes syntynyt? Itse koin hetkittäin oloni vaivaantuneeksi tai epämukavaksi ja hymy meinasi hyytyä. Jouduin jo pohtimaan, että olenko (tässäkin asiassa) liian tosikko, kun mielestäni jo operetin perusasetelma oli ongelmallinen. Mutta ei kai tilanne olisi muuksi muuttunut, vaikka "intiaanien" tilalle olisi vaihtanut jonkin toisen kansan tai ihmisryhmän?

Timo Dentler ja Okarina Peter vastasivat lavastuksen ja puvustuksen suunnittelusta. Intiaanileiri oli sijoitettu ironisesti maantien reuna-aidan taakse katuvalojen alle. Ukkosmyrskyn toteuttaminen tuulessa heiluvine puineen ja salamaniskuineen oli hieno yksityiskohta. Pientä orkesteria johti Thomas Leo Cadenbach. Solisteista Atalan osan esittäjä oli sairastunut, joten roolin näytteli lavalla tuotannon ohjausassistentti ja Menna Cazel lauloi hänen osuutensa sivusta. Chao Deng (Abendwind) oli mainio kyky niin näyttelijänä kuin laulajana. Myös Jürgen Müller (Biberhahn) ja Johannes Richter (Arthur) vakuuttivat esiintymisellään. Christiane Hossfeld oli pienemmässä osassa kokkina.