Kaksi Bassoa

27.1.2019 Timo Riihonen, basso, Jaakko Ryhänen, basso & Marko Hilpo, piano Tapiolasalissa Espoossa

Olen istunut Kaksi bassoa – sukupolvet kohtaavat -konsertissa ennenkin, mutta eihän tätä uusintatilaisuutta voinut jättää käyttämättä – varsinkin kun luvassa olisi varmasti hieno esitys Filipin ja Suurinkvisiittorin duetosta. Se jäi minulta valitettavasti kuulematta viime lokakuun Don Carlo -esityksessä näiden herrojen toimesta, kun Riihonen sairastui.

Konsertti alkoi Timo Riihosen ja Jaakko Ryhäsen kivalla Balladi Vestmanviikistä -vuoropuhelulla; numero on tietenkin Aulis Sallisen oopperasta Punainen viiva. Ryhänen sopi oivallisesti nuorempaansa tenttaavaksi oppimestariksi. Toivo Kuulalta kuultiin kolme eteläpohjalaista kansanlaulua: Pappani maja (Ryhänen), Tuuli se taivutti koivun latvan (Riihonen) ja miesten yhdessä väkevästi vetäisemä Niin kauan minä tramppaan.

Väliin kuultu Oskar Merikannon Valse lente sai Marko Hilpon soittamana herkän tulkinnan. Sen jälkeen jatkettiin Merikannon laulumusiikilla: Reppurin laulu (Riihonen), Vallinkorvan laulu (Ryhänen), Muistellessa (Riihonen), Merellä (Ryhänen) ja Laatokka, jonka bassomme lauloivat yhdessä. Kaikki olivat pääosin onnistuneita esityksiä. Merellä on ollut nuoresta lähtien suosikkejani (aivan uskomattoman hieno pianotekstuuri!) ja sai nytkin aikaan kylmät väreet.

Ennen oopperaosiota Hilpo soitti Johannes Brahmsin Intermezzon A-duuri, joka tuntui olevan tässä seurassa vähän väärässä paikassa, vaikka kiva kappale onkin. Riihonen ja Ryhänen jatkoivat yhdessä La calunnia -juoruaarialla Rossinin Sevillan parturista. Riihonen pääsi laulamaan Greminin aarian Tšaikovskin Jevgeni Oneginista ja Ryhäselle lankesi Dalandin aaria Wagnerin Lentävästä hollantilaisesta. Voi kun olisivat vaihtaneet kappaleet päikseen!

Ohjelman lopetus oli parasta antia: Ensin Timo Riihosen riipaiseva ja koskettava tulkinta Filipin monologista ja perään tuo kirjoituksen alussakin mainittu bassojen duetto. Verdi on Don Carlossaan kirjoittanut bassoille mitä hienointa laulettavaa ja kyllä solistimme myös kykenivät sen ensiluokkaisesti yleisölle tarjoilemaan. Ryhänen ei ehkä ladannut Suurinkvisiittoriin aivan sellaista uhkaavuutta ja jylyä kuin lokakuussa Aleksanterin teatterin lavalla, mutta mainio oli tämäkin esitys. Liekö hänellä ollut pieniä flunssan jäämiä?

Vaikuttavan konsertin jälkeen voimme hyvin mielin ylentää Timo Riihosenkin isolla alkukirjaimella kirjoitettavaksi Bassoksi. Toivon menestystä hänen hienosti alkaneelle kansainväliselle uralleen! Ylimääräisenä yhteisnumerona kuultiin Merikannon Elämälle. Tässäkin laulussa solistien äänet sopivat erinomaisesti yhteen ja kuulostivat upealta unisonossa.