Goethen ja Beethovenin juhlaa

1.1.2019 Helsingin Barokkiorkesteri, joht. Aapo Häkkinen, sol. Elisabeth Breuer, sopraano ja Robert Hunger-Bühler, lausuja Musiikkitalossa Helsingissä

Helsingin Barokkiorkesterin perinteinen Uudenvuoden juhlakonsertti soitettiin jo 21. kerran aattoiltana. Minä ehdin Saksasta kuuntelemaan vasta uusintaesityksen seuraavana iltapäivänä.

Aapo Häkkisen erinomaisen ja kiinnostavan ohjelmasuunnittelun punaisena lankana olivat tällä kertaa Goethe ja Beethoven. Konsertti kuitenkin aloitettiin HeBO:n perinteisemmän repertoaarin, eli J. S. Bachin parissa. Kuulimme Das alte Jahr vergangen ist (Jo vanha vuosi mennyt on) -koraalialkusoitosta kolme versiota yhteen soitettuina; ensin jousikvartetin, sitten puhaltajien ja lopuksi koko orkesterin esittämän. Musiikki jatkui keskeytyksettä Beethovenin Alkusoitolla C-duuri "zur Namensfeier". Olipa juhlava aloitus!

Ja sitten harppaus liedin pariin: Beethovenilta kuultiin Kennst du das Land ja An den fernen Geliebten sekä Schubertilta Die Liebe, Gretchen am Spinnrade ja Sehnsucht. Kaikki runot olivat Goethea lukuun ottamatta An den fernen Geliebten -tekstiä, joka on Christian Ludwig Reissigin kynästä. Aapo Häkkinen soitti hienostuneesti pehmeä-äänistä vuoden 1820 fortepianoaan. Laulusolistina oli enkeliääninen itävaltalaissopraano Elisabeth Breuer. Hänen eleganssinsa ja säteilevä olemuksensa sekä kaunis lyyrinen äänensä ja luonnollinen äänenmuodostuksensa tekivät vaikutuksen.

Väliajan jälkeen saatiin oikea herkkupala: Beethovenin Egmont-näytelmämusiikin konserttiversio, johon Friedrich Mosengeil teki tekstiversion Goethen alkuperäisestä. Käsiohjelman mukaan kysessä "lienee alkuperäisversion ensimmäinen kokonaisesitys sitten Beethovenin ja Mosengeilin päivien". Harvoissa moderneissa kokonaisesityksissä on joko karsittu tai jätetty kokonaan pois lausutut osuudet, mikä on tärvellyt teoksen muodon ja dramaturgian. Tällä kertaa näin ei siis ollut tehty, vaan sveitsiläissyntyinen näyttelijä Robert Hunger-Bühler lausui näyttämöllä koko Mosengeilin tekstin musiikkiosuuksien välissä. Ajoittain pidin hänen lausumistyyliään kovin aggressiivisena, mutta ainakin diktio oli hyvin selvä. Clärchenin lauluosuudet esitti tietenkin Elisabeth Breuer ihailtavan kauniisti. Ja ulkomaalaisvahvisteinen HeBO soitti pontevasti ja täsmällisesti artikuloiden Aapo Häkkisen johdolla. Periodisoittimet toivat Beethovenin kappaleisiin aivan oman miellyttävän vivahteensa. Taas yksi komea sulka orkesterin hattuun!