Vaihtelua passioperinteeseen

11.3.2018 Kammarkören Novena ja MGRENsemble, joht. Nina Kronlund Espoon tuomiokirkossa

Pianotaiteilija Maria João Piresin piti soittaa tänä iltana Musiikkitalossa, mutta keikka peruttiin jo alkuvuodesta. Konsertti oli siirretty tähän ajankohtaan viime marraskuulta, jolloin taiteilija oli jäähyväiskiertueellaan. Ei siis sallittu tätä nautintoa suomalaisille, mutta onneksi pääkaupunkiseudulta löytää helposti vaihtoehtoista ohjelmaa.

Espoon ruotsalaisen seurakunnan kamarikuoro Novena esiintyi kotikirkossaan yhdessä MGRENsemble-soitinyhtyeen kanssa. Konsertin päänumerona oli Johann Christoph Demantiuksen (1567-1643) Johannes-passio. Ohjelmassa oli muutakin musiikkia ja ennen konserttia Markus Malmgren esitteli yhtyeen soittimista dulcianin, gamban, sinkin ja pasuunan sekä virginaalin.

Alkuun veisattiin yhteislauluna virsi 54, kaksi värssyä ruotsiksi ja kaksi suomeksi. Demantiuksen tuotannosta kuultiin ensin Weissagung des Leidens und Sterbens Jesu Christi aus dem 53. Kapitel des Propheten Esajae eli Profetia Jeesuksen Kristuksen kärsimyksestä ja kuolemasta Jesajan 53. luvun mukaan. Kuoro aloitti hienosti ja toisen osan lauloivat Timo Kiiskinen ja Anne Havunen (joka myös soitti konsertissa urkuja).

Seuraavaksi kuultiin Tomás Luis de Victorian O Domine Iesu Christe sekä Johann Crügerin koraalisovitus O Lamm Gottes, unschuldig. Ja sitten itse asiaan: Demantiuksen kolmiosainen passio esitettiin "paloissa" ja jokaisen osan jälkeen kuultiin lisää Crügerin koraalisovituksia: O Haupt, voll Blut und Wunden, Hertzliebster Jesu, was hast du verbrochen ja Jesus Christus, unser Heiland. Passion solistitehtävissä lauloivat Risto Pulkamo (Jeesus) ja Timo Kiiskinen (Pilatus).

Kuulimme kokonaisuutena onnistuneen ohjelman, jonka Nina Kronlund luotsasi tarkasti läpi. Tarkkuus ei ihan aina edennyt kuoroon saakka, sillä etenkin fraasien aluissa saksan kielen hankalat konsonantit ääntyivät eriaikaisesti. On mukavaa, että J. S. Bachin passioylivoiman vaihtoehdoksi tarjotaan jotain muutakin - kun Suomessa jopa Telemann ja Schütz ovat pieniä harvinaisuuksia. Meilläkin näyttäisi yleistyvän tapa, että paaston aikana ja pääsiäisen seutuvilla esitetään eri säveltäjien Requiemeja ja muita kirkkomusiikkiteoksia, joilla ei ole ajankohtaan mitään teologista yhteyttä.